LUIN Kari Kunnaksen kirjoituksen Killon alueen kaavoituksesta. Voin omalta osaltani samaistua tällaiseen totaaliseen kiinteistönomistajan nöyryyttämiseen.
Ei auta kuin nostaa kissa pöydälle myös Turrin suunnalta ja kysyä, kenen tarpeita tällainen suojelun mukainen kaavoitus palvelee? Ei ainakaan nykyisiä kiinteistönomistajia, meitä kunnan asukkaita. Tuntuu että päättävässä asemassa kaavoitus ottaa yksinoikeuden ja jakaa vain mielivaltaisia määräyksiä, ihmisten omaisuudensuojasta viis.
Kuntalaisten kuuleminen jää vähälle painoarvolle, jos otetaan yksityisen maanomistajan kantaa lainkaan huomioon. Voin sanoa että pelkästään tämän tekstin kirjoittaminen sai taas ihoni kutisemaan stressistä.
Pelkäänpä että sama arvoton näytelmä ja kädenvääntö jatkuu Turrin kaavan uudistamisessa.
Ensinnäkin ihmetyttää se, että suojelua tarkoittava S-merkintä alueella on ollut yleiskaavassa jo vuodesta 2013 lähtien eikä kunta ole laittanut tikkuakaan ristiin kaavan uudistamisen eteen. Nyt kun kaksi kiinteistöä, toinen niistä allekirjoittaneen hometalo, on hakenut purkulupaa vanhoille, laajaa peruskorjausta vaativille rakennuksille, kunta laittaa oven nenän edestä kiinni ja rakennuskiellon päälle.
Haluan tässä tuoda esiin, että reilu vuosi takaperin, kun kysyin kaavoituksesta ja rakennusvalvonnasta Turrin vanhojen talojen korvaamista uusilla, ei virkamiesten kantaa asiaan suorasanaisesti saanut. Ei varoituksen sanaakaan etteikö onnistuisi, ei varoiteltu kaavoituksen käynnistymisestä ja rakennuskiellon mahdollisuudesta.
Kaksi perhettä ehti myydä vanhat kotinsa pois alta, toiveena luoda Turriin kahden asunnon kokonaisuus nykyisen laajaa peruskorjausta vaativan rakennuksen tilalle. Kun alustavaa lupahakemusta kuntaan laitettiin, vastauksena oli: Mepäs aletaankin uudistaa tätä kaavaa, joten rakennuskielto päälle, nyt ei pureta eikä rakenneta mitään!
Etteikö olisi tarpeeksi raskasta, että menee 300 000 euroa maksanut koti kaatopaikalle vaan lisäksi saisi taistella kunnan kanssa rakentaakseen uuden, asuinterveellisen kodin omalle tontilleen.
MIKÄ farssi oli itselläni kesällä hometalolleni purkuluvan saaminen. Vaikka museo puolsi taloni osalta purkamista, kaavoittaja vielä yritti evätä purkuluvan. Perusteluja tuli, mm. alueelle asetettu rakennuskielto.
Jouduin vääntämään kaavoitukseen ettei syynä purkulupahakemukseni eväämiselle voi olla rakennuskielto, koska purkulupahakemus oli laitettu vireille ennen kaavoituskatsausta ja rakennuskieltopäätöstä, eikä rakennuskieltopäätös ollut edes vielä lainvoimainen. Sain purkuluvan viimein, koska sen eväämiselle ei ollut perusteita, mutta isolla kaneetilla, että uudelle kyllä et rakennuslupaa saa.
Kaksi vuotta kiinteistökauppariitaa käräjillä käyneenä voin vain ihmetellä kuinka pysyin järjissäni, työkykyisenä veronmaksajana ne vuodet. Samaanko lähtisin uudelleen – ei kiitos. Ennemmin luovuttaisin tonttini pois puoli-ilmaiseksi jollekin, joka jaksaa taistella tästä eteenpäin.
Ja teen sen ilomielin heti kun pankki on suostuvainen omaisuuden realisointiin reilusti alle sen arvon mitä siihen on tähän mennessä lainarahaa sijoitettu. Etteikö olisi tarpeeksi raskasta, että menee 300 000 euroa maksanut koti kaatopaikalle vaan lisäksi saisi taistella kunnan kanssa rakentaakseen uuden, asuinterveellisen kodin omalle tontilleen.
Rakennuspaikkaa tuskin edes saisi tässä hetkessä myytyä 50 prosentin tappiollakaan hankintahinnasta, sillä tilanne on seuraavat vuodet se, että purkaa saa muttei uutta rakentaa tilalle, eikä mitään tietoa että koska ja mitä saa rakentaa – kuka uskaltaa ostaa?
TURRI ja Loukonlahti on määritelty parhaiten säilyneiksi rakennuskulttuuriltaan moderneiksi alueiksi Pirkkalassa.
Loukonlahti on Ilveskosken tyylikkäästi suunnittelema yhtenäinen alue, jossa talot madaltuu portaittain laskien kauniisti peltomaisemia ja rantaa kohden. Tämän rakennusperinnön kylkeen kyllä mahtuu tiivis, moderni, kylkikyljessään kiinni olevien townhouse-tyyppisten talojen alue.
Turriin ei mahdu yhden yhtä nykyaikaista taloa vanhojen, vaurioisten tilalle ”koska alueen ominaispiirteet tulee säilyttää”. Arvoalueen arvo on ainoastaan tunnepohjainen: rakennusperinnöllinen arvo ei ostajien silmissä paljoa näyttele euromääräisesti, mikäli talo vaatii kokonaisvaltaisen peruskorjauksen.
Arvoalue ei muodostu pelkästään siitä, että alue näyttää kivalta ja yhtenäiseltä, vaan arvo-alueella sijaitsevien kotien tulisi myös olla asuinterveellisiä sekä turvallisia nykyaikaisin mukavuuksin. Alueen arvo tippuu siinä vaiheessa kun suojelukohteet jätetään kohtuuttomien remonttikustannusten myötä kunnostamatta, autioitumaan ja mätänemään niille sijoilleen.
HELPPO vetää johtopäätös: Loukonlahden peltojen kaavoituksessa kunta pärjää rahallisesti, joten rakennusperintömaisemalla ei lopulta niin väliä, mutta Turrissa yksityisen maanomistajan kiinteistön arvonlasku ei ketään kiinnosta.
Pidän erittäin epätasa-arvoisena, että muualla Pirkkalassa, lähimpänä nyt Kyösti sekä Lepomoisio, vastaavien vanhojen korjauskelvottomien rakennusten tontit on saatu hyödynnettyä yhden talon sijaan kahden perheasunnon rakennuspaikaksi. Pinta-alaltaan pienessä Pirkkalassa on juurikin pulaa pientalojen tonteista, ja näitä väljiä tontteja ei sitten saa missään nimessä lisärakentamiseen hyödyntää.
Turrin pientaloalueen ominaispiirteet säilyisivät muutenkin kuin vanhoja, huonokuntoisia, energiatehottomia rakennuksia säilyttämällä. Voitaisiin yhtä hyvin vanhaa aluetta kunnioittaen rakentaa uusia taloja, väljästi isoille tonteille, jopa 2-asuntoisen paritalon saisi sulautettua joukkoon alueen piirteet ja alkuperäinen rakennuskanta huomioiden.
NYT on turrilaiset aika lausua mielipiteensä alustavasta kaavasuunnittelusta, tarkalleen 6.12. mennessä, kunnan kirjaamoon. Vaikka ongelma ei välttämättä konkretisoidu tämän aikaisilla Turrin asukkailla, voi ongelma olla todellinen seuraaville sukupolville.
Haluan korostaa ettei varmasti monikaan Turrin talo ole tällä hetkellä samassa pisteessä kuin omani, joukossa on todella hyvin rakennettuja, pidettyjä ja kunnostettuja koteja, mutta emme tiedä missä kunnossa mikäkin talo on 20 vuoden päästä.
Toivottavasti tulevien sukupolvien päättäjät Pirkkalassa ovat inhimillisempiä ja suoraselkäisesti kuntalaisten asialla, eikä vallankahvassa roikkuvia keskenkasvuisia aikuisia. Kyllä, nyt sanoin ikävästi, mutta mielestäni minulla on siihen oikeus tilanteessa johon olen pakotettu: odottamaan kaavoituksen armeliaisuutta tonttini kohdalla.
Tanja Komulainen
Ainakin toistaiseksi vielä verojaan kuntaan kantava yrittäjä
Lue myös: Lukijalta: Perheemme rakennusprojekti Killossa päättyi ennen kuin pääsi alkamaankaan
