Tamperelainen ammattitaiteilija istuu polvillaan Galleria 2:n lattialla ja asettelee veistoksensa osia paikoilleen. Puunrunkojalusta saa kyytiinsä metallisia ruukkuja, joihin laitetaan aitoja viherkasveja.
Gallerian katonrajassa tuikkivat kapeat ikkunat, mutta Laitakari arvelee niistä tulevan liian vähän valoa.
”Kasvit tarvitsevat valoa, että pysyvät hengissä. Mutta jos eivät, niin luonto on sellainen”, Laitakari sanoo.
”Kun metsässä näkee pieniä pahkoja, joissa kiiltelee vesipisaroita, se näyttää kuin pieneltä universumilta”, Laitakari kuvailee.
Tällaisista havainnoista moni Laitakarin veistos on saanut alkunsa. Veistosten muotit hän tekee punavahasta muotoilemansa mallin, ei aitojen kasvien, ympärille. Silti pronssiveistokset kupruilevat, kurottelevat ja käpristelevät kuin aidot kasvit ikään.
Jyväskylässä syntynyt ja nuorena Ähtäriin muuttanut Laitakari valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta ympäristötaiteen linjalta vuonna 2001. Sen jälkeen hän on suorittanut valokuvauksen erityisopintoja ja pronssiopintoja sekä valmistunut artesaanipuusepäksi.
Taiteen ohella Laitakari on opiskellut kiinalaista lääketiedettä, joogaohjaamista ja reiki-hoitomuotoa, vaikka ei teekään niitä työkseen. Hän on kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnin tukemisesta, mutta vierastaa hyvinvointi-sanaa sen kokeman inflaation vuoksi.
Ihmisten hyvinvoinnissa luonto ja suhteemme siihen on Laitakarin mielestä olennaisessa osassa.
”Haluammeko eritellä itsemme luonnosta, se on minulle se kysymys.”
”Metsä antaa rauhan, mutta kaupunkilaiselle metsään pääsy voi olla haaste. Vaikka täälläkin on metsää paljon ympärillä, sinne pääsy ei ole kaikille mahdollista.”
Taivaan merkit. Heta Laitakarin pienveistoksia, valoteoksia ja maalauksia Galleria 2:ssa (Suupantori 2). Avoinna 7.11.–9.12. ma-pe 10–19 ja la 10–15.