VIERAILIN reilut kymmenen vuotta sitten Pirkkalan seurakunnan entisen nuorisotyöntekijän Mauri Moilasen kanssa Petroskoissa. Asuimme inkerinsuomalaisen perheen luona ja tutustuimme Venäjän Karjalassa ilmestyviin suomenkielisiin lehtiin, joissa pariskunta oli töissä toimittajina.
Toinen oli Karjalan Sanomat ja toinen Carelia. Neuvostoliiton aikana lehdet ilmestyivät nimillä Neuvosto-Karjala ja Punalippu.
Neuvosto-Karjala tuli meille kotiin, kun olin pikkupoika. Isäni oli sota-aikaan Petroskoissa, silloisessa Äänislinnassa, koska hänen sotilasyksikkönsä oli sijoittunut sinne. Myöhemmin isääni kiinnosti lukea juttuja sotareissulla tutuiksi tulleista pitäjistä.
Muistan kun selailimme kotipihassa postin tuomaa karhealle paperille painettua Neuvosto-Karjalaa.
Lehden sisältö toi hymyn huuleen 1970-luvun alussa Neuvostoliiton aikana.
Oli uutisia, kuinka kolhooseissa oli päästy viisivuotissuunnitelman tavoitteisiin. Monta tuhatta kiloa lanttuja oli nostettu traktorin lavalle ja maitoa lypsetty. Työn sankareita palkittiin.
Oli myös palsta nimeltään ”Kamera kiertää ja kuvaa”. Isä huomautti, että onpa venäläisillä taitava kamera.
OLIPA siis mielenkiintoista päästä katsomaan, kuinka lehteä tehtiin Venäjällä 2000-luvulla. Toimittajia saattoi kuvailla suomalaisen kulttuurin vilittömiksi ystäviksi, kun ovat suomenkieliseen lehteen töihinkin halunneet. Moni osasi suomea sukutaustansa perusteella. Suomea opetetaan myös Petroskoin yliopistossa.
Arvokasta työtä suomen, karjalan ja vepsän kielten puolesta.
KIINNOSTUNEENA nappasin Venäjän hyökkäyksen alettua tuoreimpia Karjalan Sanomia luettavaksi Metson lukusalissa. Huomasin, että lehden toimitukseen Venäjän Karjalassa oli astellut virtahepo.
Tommy Hellstén käytti tuota vertausta isosta ongelmasta, jota kukaan ei ole näkevinään.
Petroskoissa virtahepo on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Se oli sodan alettua korvattu sanonnalla ”nykytilanne”. Tai ”tapahtumat”. Näin on kirjoitettava, ettei tule vankeutta.
”Petroskoin valtionyliopiston psykologian ja pedagogiikan instituutin dosentin mukaan stressi on normaali reaktio nykytilanteeseen”, kirjoittelee toimittaja käsitellessään sitä, kuinka lapset ja nuoret nyt Venäjällä voivat.
”Vanhempien on seurattava, mitä lapsi lukee ja minkälaisia videoita hän katsoo”, dosentti lisää.
Hän antaa lukijoille varsin kryptisen neuvon:
”Jos haluaa pysyä ajan tasalla, voi lukea uutisia kerran päivässä tai pyytää läheisiä kertomaan tapahtumista. On tärkeä, että he kertoisivat vain tapahtumista ilman mielipiteitä. Muistakaa että faktat ovat aina faktoja infolähteestä riippumatta.”
Paljon kirjoitettiin sokeripulasta, ulkomaalaisten yritysten lähdöstä ja pakotteista.
Sodan alussa lehdestä löytyy vielä oikea uutinen neljän nimeltä mainitun Karjalasta kotoisin olleen sotilaan kuolemasta ”virkatehtävissä erikoisoperaatiossa Donbassin kansantasavaltojen auttamisessa.”
VIIME keskiviikkona lehdessä oli menty vielä pidemmälle asioiden salaamisessa.
Sodan vaikutuksistakaan ei enää juuri kerrota. Uutisointi hehkuttaa, kuinka ministerit tekevät upeita päätöksiä, kotimainen tuotanto ja matkailu piristyy. Kulttuuriuutisia on paljon.
Lehdessä pitkään ollut mukava pikku-uutisten palsta, Uutisia Suomesta Ylen sivuilta lainattuina, oli poistunut. Se oli korvattu venäläisistä paikallislehdistä poimituilla nykytilanteeseen sopivammilla uutisilla.
Antti Jokinen
Kirjoittaja on Pirkkalaisen päätoimittaja.
