Mikä ja missä: Hyvästi Mansikki, Jouko Puhakan samannimiseen kirjaan perustuva esitys TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä. Tampereen Työväen Teatterin ja Nätyn yhteistuotanto.
Ketä: dramaturgia ja ohjaus Pauliina Hulkko, koreografia Niina Alitalo. Rooleissa näyttelijäopiskelijat Vilma Hartikainen, Peppi Hokynar, Leo Ikhilor, Ilona Karppelin, Vincent Kinnunen, Jussi Matias Korhonen, Kasper Korpela, Saara Mänttäri, Jalmari Pajunen, Sulo Rahman, Vili Saarela, Elsi Sloan. Muusikot Aleksi Laukkonen ja Milo Linnovaara.
Pähkinänkuoressa: Sota on päättynyt Viljami ja Hemmi palaavat kotiin Pohjois-Karjalaan. Eletään pientilojen maatalous-Suomessa. Viljami saa maata palveluksena rintamalla olosta. Haetaan omia paikkoja.
Vähitellen eteen iskee uusi todellisuus: kaupunkielämä houkuttaa nuoria. Erityisen raskaana nousee esiin tyttärien ja emäntien asema tiloilla. Maatalous ei kannata, kun Suomessa on ylituotantoa, voivuori uhkaa ja valtio maksaa tilojen lopettamisesta.
Maaseudun kuolema koskettaa niin ökytilallista kuin pienviljelijää. Moni iskee laudat ikkunaan ja lähtee.
Arvio: Maaltapaosta kertovan näytelmän kantaesitys oli Joensuun kaupunginteatterissa 1969 Jouko Turkan ohjaamana. Mikä sen ajankohtaisempi aihe Turkan synnyinkunnassa ja Pirkanmaalla, joka vastikään kertoi historiansa suurimmasta kasvuvuodesta väen yhä muuttaessa pois maalta.
Joensuulainen hyviä kalastusnovelleja kirjoittanut Jouko Puhakka kirjoitti Hyvästi Mansikin aikana, jolloin maatilat hylättiin. Nykyisin lautoja lyödään jo 60-80-lukujen talojen oviin.
Näytelmä saa kosketuspintaa pieneltä paikkakunnalta Tampereelle muuttaneessa katsojassa.
Moni näyttelijäopiskelija näyttää kyntensä lavalla varsinkin tunnelman tihentyessä toisella puoliajalla. Heistä mainittakoon esimerkiksi Peppi Hokynar, Vili Saarela ja Ilona Karppelin.
Nuoret kasvot vanhahtavassa maalaisklassikossa luovat humoristista kontrastia. Ensimmäisen puoliajan venyessä väliaikaa alkoi tosin jo odottaa.
Kutkuttavaa olisi olla nyt aikakoneen voimin kärpäsenä katossa katsomassa näytelmän kantaesitystä Joensuussa 6. syyskuuta 1969 ja nuoren ohjaajan Jouko Turkan kumartelua estradilla.
”60-luvun kiistaton maalaisklassikko, jonka näin Joensuun vierailuna Vanhalla. Turkka yritti esityksen jälkeen villitä yleisöä kiihkeään keskusteluun, mutta ei se oikein syttynyt”, muistelee Panu Rajala aiheesta blogissaan.
Toimittajan tähdet: ☆☆☆☆