KOKO Suomi, melkein ainakin, jännitti viikon ajan, millainen myteri maahan vyöryy ukkosineen, rakeineen. Puut taipuilivat Pirkkalan keskustassa navakassa tuulessa, mutta kovin rajuilma jäi ”piippuun”.
Monet merkit kertovat, että Suomi ja koko maapallo ovat joutumassa ennustettua nopeammin etenevän ilmastonmuutoksen kynsiin. Maanantain kaltainen yksittäinen superhellepäivä oli jotain täysin uutta Suomen ilmastossa.
Sään ääri-ilmiöt vahvistuvat, mitä asiantuntijat ovat toistelleet jo vuosien ajan. Tänä kesänä olemme seuranneet lisääntyviä uutisia tulvista, kuivuudesta, huippuhelteistä ja jäätiköiden sulamisesta. Enää noihin tietoihin ei voi suhtautua mediaviihteenä, vaan ilmassa on aitoa huolestumista.
Esimerkiksi moni isovanhempi miettii jo surullisena, millainen heidän lastenlastensa maapallo tulee olemaan, jos kehitys etenee.
Kuivuus heikentää viljasatoja niin maailman vilja-aitoissa kuin kotimaassa. Alkukesä oli meillä paikoin lähes täysin sateeton. Elintarvikkeiden hinnat nousevat.
Etelä-Euroopan turismi on käännekohdassa. Helteitä on tarjolla jo liikaa.
Jäätiköt pienenevät ja niiden hiipuminen kuivuttaa jokia Euroopassa Alppien alla ja Aasiassa. Yhdysvalloissa joudutaan sääntelemään kasteluveden käyttöä.
ONKO kehitys pysäytettävissä? Ainakin sitä voi hidastaa.
Kaikenlaiset ilmastonmuutosta jarruttavat toimet ovat tarpeen. Suomessakaan ei voida luovuttaa ja jäädä tuleen makaamaan sillä perusteella, että meitä on vain viisi miljoonaa ja ilmastotoimet ovat jo melko hyvällä tasolla. Näinhän jotkut ovat esittäneet.
Tampereen kaupunkiseudulla koetetaan edistää monia kestävän kehityksen mukaisia asioita. Liikenneratkaisut ja tapamme asua ovat yksi niistä, eivät sanahelinää. Päätä ei voi enää laittaa puskaan jäniksen tavoin.
