36-vuotias Olli-Pekka Toikkonen odottaa tekonivelleikkausta – liikunnan ammattilaisen toiveena on päästä palaamaan rakkaimman harrastuksensa pariin, vaikka lajia ei lonkkaleikatuille suositellakaan

Tekonivelsairaalan potilaista alle prosentti on tänä ja viime vuonna ollut alle 40-vuotiaita.

OLLI-PEKKA TOIKKOSEN oikea lonkka on vaivannut liikkumista aina. Elokuussa 36-vuotiaalle miehelle on määrä leikata tekonivel. Alle nelikymppisille tekonivel asennetaan todella harvoin.

Lonkassa varsin pitkälle kehittynyt nivelrikko. Oirekuva tätä vastaava. Kävelyssä ei merkittävää ontumista. Lihakset symmetriset, mutta oikealla puolella reisilihas hivenen ohuempi. Nuoresta iästä huolimatta tekonivelleikkaus voidaan ohjelmoida. Potilaalla on realistinen käsitys tekonivelen rasituksen sietokyvystä.

Otteet helmikuisesta potilaskertomuksesta valottavat, mikä liikunnanohjaaja Olli-Pekka Toikkosta on vaivannut jo pitkään ja mikä häntä odottaa kesän päätteeksi. Elokuulle ajoittuva operaatio ei Toikkosta jännitä.

”Enemmän mietityttää, mitä sen jälkeen.”

LIIKKUMINEN on ollut pirkkalalaiselle Toikkoselle aina sisäsyntyinen elämäntapa. Ei ole montaakaan lajia, joita hän ei olisi halunnut kokeilla – paitsi niiden hurjimpia temppuja.

”Esimerkiksi lumilautailu- tai lasketteluhyppyjä en ole koskaan tehnyt enkä voltteja. Se ei liity varsinaisesti lonkkaan, vaan siihen, että ei ole uskallusta.”

Lajeista rakkain on jalkapallo, jota Toikkonen kutsuu intohimokseen. Hän sanoo pelanneensa jalkapalloa koko ikänsä. Hänen pelipaikkansa on aina löytynyt kentän oikealta laidalta, koska paikka on tuntunut luontaiselta hänelle.

”Olen pelannut jalkapalloa aika yksipuoleisesti ja tämä on vaikuttanut varmasti paljon myös lonkkaan. Monipuolinen liikkuminen nuorempana olisi varmasti tukenut paremmin myös jalkapalloharrastustani”, hän arvelee.

TOIKKOSEN oikea lonkka on ollut aina varsin jäykkä. Niin kauan kuin hän muistaa, nivelessä on ollut tuntemuksia, joita hänen on vaikea kuvailla muuksi kuin että se tuntuu erilaiselta kuin vasen lonkka. Jäykkyydellä on ollut seurauksensa kehon motoriikkaan ja sitä kautta käsitykseen itsestä.

”Olen häpeillyt kankeaa liikkuvuuttani aina”, Toikkonen tunnustaa.

Vähitellen lonkka alkoi vaivata jalkapallopelien jälkeen. Koska iso nivel toimi jähmeästi, liikeradat kaventuivat. Pelin jälkeisenä öinä lonkka kipuili. Pelaaminen ei tuntunut enää niin mukavalta, Toikkonen toteaa.

Jälkiviisaana hän toivoo, että olisi jo tuolloin jo vuosia sitten alkanut selvittää lonkan jähmeyden syytä. Hän sanoo nyt, että oli tyhmää painia asian kanssa näin pitkälle.

”Aiemminkaan tälle ei olisi voitu muuta tehdä, mutta olisi sentään itse tiennyt eikä olisi väkisin yrittänyt pelata. Olisin voinut himmata enemmän asioissa, jotka tekivät lonkan kipeäksi. Jos olisin pelannut vähemmän, olisin varmasti nauttinut liikkumisesta enemmän.”

Kipukierteen katkaisemiseksi Toikkonen piti taukoja pelaamisesta. Hän ei silti malttanut pysyä pitkiä aikoja viheriöltä pois, koska paluu lajin pariin tuntui aina niin hyvältä.

Kun hän palloili enää kerran pari viikossa, hän huomasi, ettei sekään onnistunut ilman särkyä. Pari vuotta sitten Toikkonen joutui jättämään pelaamisen tyystin. Toinen laji, mikä on toistaiseksi poissa pelistä, on lenkkeily.

”Jalkapallossa ja lenkkeilyssä tulee liikkeitä, mitkä eivät tunnu hyvälle. Niitä lajeja jos yrittäisin nyt harrastaa, lonkka kipeytyisi.”

OLLI-PEKKA TOIKKOSEN lonkkavaiva on vaikuttanut liikkuvuuteen esimerkiksi niin, että hänen ei ole onnistunut päästä enää vuosiin syväkyykkyyn. Kuvassa Toikkonen ääriasennossaan kyykyssä.

MONIA muita lajeja ja työtäänkin hän voi tehdä siksi, koska hän on oppinut soveltamaan liikkumista. Toikkosen tapauksessa se tarkoittaa liikkumisen painottamista toispuoleisesti ja tiettyjen liikkeiden karsintaa, jolloin välttyy kivuliailta aistimuksilta lonkassa. Kun liikkeet tekee omalla tavallaan, esimerkiksi padelin ja sählyn harrastaminen sujuu.

On myös lajeja, joissa lonkka ei haittaa. Jumppatuntien vetämistä, mikä on keskeinen osa Toikkosen työtä, hän voisi tehdä melkeinpä rajattomasti siitä rasittumatta.

”Toki suunnittelen tunnit sellaiseksi, että en kuormitu.”

Toikkonen on liikkunut omalla tyylillään niin pitkään, ettei voi enää tunnistaa, mikä on tavan syy ja mikä seuraus.

”Onko liikkuminen toispuoleista tämän lonkan jäykkyyden takia vai onko lonkka jäykistynyt ajan kuluessa siksi, että liikkuminen on painottunutta, en tiedä. En kuitenkaan koe, että olisin urheilemalla tai liikkumalla rikkonut nivelen tai pahentanut sen tilaa. Aina kun olen liikkumatta tai liikun yksipuolisesti, nivel jäykistyy entisestään. Mahdollisimman monipuolinen liikkuminen auttaa lonkkaa.”

Työnsä lisäksi hän harrastaa vapaa-ajallaan liikuntaa noin tunnin päivittäin krempastaan huolimatta. Vaivan perussyy selvisi viime syksynä.

Olen häpeillyt kankeaa liikkuvuuttani aina.

TOIKKONEN kertoi työterveyshoitajalle viime kesänä liikerajoitteistaan ja lonkan jäykkyys- ja särkytuntemuksista, jotka olivat ajan mittaan pahentuneet. Vajeet ilmenevät liikkeissä niin, että syväkyykkyyn meneminen ei ole ollut mahdollista vuosiin. Luistellessa sirklaus onnistuu vain yhteen suuntaan. Lantio on jäykän oloinen myös. Muukin kroppa on alkanut oireilemaan pitkäaikaisesta, toispuoleisesti korostuneesta käytöstä. Lihaksissa on puolieroa ja polvi kipeytynyt.

Toikkonen etsi tietoa lonkan oireistaan ja löytämänsä info viittasi nivelen ahtauteen. Syksyn alkupuolella lonkasta otettiin röntgenkuvat ja niissä näkyikin ahtaumaa. Edessä oli jatkohoitoon hakeutuminen tekonivelsairaala Coxaan Tampereelle.

Helmikuussa tehdyissä tarkemmissa tutkimuksissa oireiden aiheuttajaksi paljastui rakenteellinen ja synnynnäinen lonkkamaljan ahtaus.

Vaihtoehdot olivat joko jatkaa nykyisellään tai tekonivelen asentaminen. Lääkärit ja Toikkonen puntaroivat valintoja tarkkaan siksi, koska 36-vuotias Toikkonen on tekonivelen saajaksi nuori.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Jyrki Nieminen kertoo tekonivelleikkauksista yleisellä tasolla, että leikkaukset ovat kokonaisuudessaan harvinaisia alle 40-vuotiaille.

”Tänä ja viime vuonna tekonivel on leikattu Coxassa 7898 potilaalle. Heistä 65 oli 40-vuotiaita tai nuorempia. Eli 0,8 prosenttia.”

Leikkausluvut sisältävät lonkan lisäksi polven, nilkan, kyynärpään ja olkapään nivelleikkaukset. Potilaiden ikäjakauma on varsin laaja. Coxan yli 70 000 potilaan kokonaisaineistossa se on 11-102 vuotta.

”Yli 90-vuotiaiden osalta leikkauksen pääasiallinen syy on päivystyksellinen, toisin sanoen murtuma, infektio tai tekonivelen rikkoutuminen. Nuorimman ikäryhmä osalta vastaavasti syitä ovat syöpätaudit, luuston kehityshäiriöt tai vaikeiden vammojen jälkitilat. Siihen väliin tulevat sitten tavanomaiset nivelrikosta johtuvat leikkaustoimenpiteet”, Nieminen toteaa.

TOIKKOSELLE tehtiin leikkauspäätös. Jos tekoniveltä ei nyt asennettaisi, todennäköistä on, että mies joutuisi leikkaukseen kuitenkin kymmenen vuoden sisällä.

”Koen, että pystyisin elämään edelleen kuten tähänkin asti, mutta parempi tehdä leikkaus nyt, koska ei nivel parane ja koska nivelrikko on jo nyt niin pitkälle edennyt. En näe mitään syytä, miksi en menisi leikkaukseen. Nyt liikkuminen on niin paljon pois muusta kehosta, koska varon lonkkaa”, Toikkonen sanoo.

Leikkausta odotellessa on pidettävä huolta lihasvoiman ylläpidosta. Toinen lonkka on oireeton ja hyvin liikkuva, minkä vuoksi sitä ei ole ollut tarpeen tutkia. Leikkauksen jälkeen edessä on kuukauden sairasloma.

OLLI-PEKKA TOIKKONEN on opetellut painottamaan liikkumistaan toispuoleisesti ja soveltamaan liikkeitä, jotta on voinut harrastaa ja tehdä työtään liikunnan parissa.

TEKOLONKKAKIN tulee rajoittamaan liikkumista, mutta todennäköisesti ei enempää kuin tämänhetkiset esteet. Toikkosen unelmana on, että leikkauksen jälkeen hän pääsisi jälleen intohimonsa pariin. Vaikka jalkapalloa ei lonkkaleikatuille suositellakaan, hän haaveilee paluusta kentille ikämiessarjoissa. Tulee olemaan aika kova paikka, jos kuitenkin käy niin, että mitään palloilulajeja ei saa leikkauksen jälkeen harrastaa, Toikkonen myöntää.

”Sitten ei mahda mitään. Pikkuhiljaa alan iänkin puolesta siirtyä kuntoliikunnan puolelle. Lähtee sitten tekemään niitä juttuja ja lajeja, mitä pystyy.”

Täysin palloilua ei silloinkaan tarvitse hylätä, vaan sitä voi harrastaa muutenkin kuin pelaamalla. Toikkonen on Pirkkalan Jalkapalloklubin tyttöjen joukkueen 2015-2016 nykyinen valmentaja.

TOIKKOSELLE on ominaista puhua asioistaan avoimesti lähi- ja tuttavapiirissään. Niveloireet ja tuleva leikkaus eivät aiheina tee poikkeusta. Kuulijat ovat kiinnittäneet ensimmäiseksi huomiota juuri lonkkaleikattavan ikään, joka tyypillisesti on paljon Toikkosen lukemia korkeampi.

”Moni on myös kummastellut sitä, miksi menen leikkaukseen, koska liikun paljon ja ulkopuolisen silmin myös teknisesti hyvin. Mutta osaan näyttää liikkumiseni niin, että se näyttää hyvältä. Liikkumiseni on kuitenkin tosi rajoittunutta.”

Vaikka tuleva tekonivelleikkaus on Toikkosen ensimmäinen, se luultavimmin ei tule olemaan viimeinen. Koska tekonivel on kuluva osa siinä kuin luonnollinenkin, on odotettavissa, että Toikkosella on viimeistään eläkeiässä edessä tekonivelen vaihtaminen uuteen.