MITEN ystävyys alkaa? Antaa Raija Niemen kertoa yhdestä tavasta.
”Pääsin kotihoidon piiriin vuonna 2018. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta kaipasin ulkoiluttajaa. Tyttäreni alkoi kysellä minulle ulkoilutusapua. Hän keksi sitten SPR:n Tuulan”, Raija muistelee.
Vapaaehtoistyöstä kiinnostunut Tuula Mörö oli ilmoittautunut mukaan Suomen Punaisen Ristin ystävätoimintaan. Naiset alkoivat tehdä tuttavuutta tavalla, johon Raija apua kaipasi.
Ystävyytensä alussa he kiertelivät paljon Raijan silloisilla kotikulmilla Vähäjärven ympäristössä vuodenkierron tapahtumia lähiluonnossa tarkkaillen. Silloin kun ulkoilu ei ollut mahdollista, he istahtivat kahvikupposen ääreen.
Vastavuoroinen, toinen toistaan tukeva yhteydenpito on jatkunut viikoittain kaikki nämä vuodet.
VAIKKA kummatkin naiset ovat pirkkalalaisia, he eivät tunteneet toisiaan aiemmin. Jo ystävyytensä alkumetreillä naiset huomasivat, että heillä synkkaa hyvin.
”Meillä on sielujen sympatia. Tuula on jaksanut minun höpötyksiäni kuunnella”, Raija kertoo pilke silmäkulmassa.
”On ihana rikkaus, että Raija on tarinankertoja. Hän kertoo lapsuudenajoistaan värikkäästi ja huumorilla höystettynä”, Tuula vastaa.
Kaverusten puheenaiheet kattavatkin laaja-alaisesti eri aiheita. Raijan aika kuluu muun muassa cd-levyjä ja äänikirjoja kuunnellen, mistä kumpuaa aiheita puitavaksi. Kun päivänpolttavat aiheet on keskusteltu läpi, muisteltu ja seurusteltu, ystävykset usein suuntaavat ulos katselemaan rakennuskannaltaan alati muuttuvaa Pirkkalaa.
YSTÄVYYSKIN on kokenut muutoksia. Korona toi tauon kasvokkaisiin tapaamisiin, jolloin kuulumiset päivittyivät puhelimitse. Raijan kotiosoite vaihtui hoivakodiksi viime syyskuussa. Pari viikkoa, jonka hän odotti pääsyä nykyiseen asuinpaikkaansa, oli mukautumista ja sopeutumista ajatukseen uudesta arjesta. Lehmuskotiin pääsyä 90-vuotias Raija sanoo lottovoitokseen.
”Oma koti olisi jokaiselle ihmiselle paras paikka, mutta silloin kun ei enää pysty kotonaan asumaan, kyllä tämä on toiseksi paras paikka.”
Tuulan elämässäkin puhalsivat uudet tuulet viime keväänä, jolloin hän eläköityi.
Tuulalla on sekä ammatillista taustaa vapaaehtoistyön kentältä että kokemusta monenlaisesta vapaaehtoistyöstä. Hän on miettinyt, että voisi jossakin vaiheessa uusiakin vapaaehtoistyön muotoja harkita ajan ja voimavarojen mukaan. Mutta Raijan kanssa ystävyys on ja pysyy.
”Tämä on ainutlaatuista”, Raija toteaa.
Kuten ystävyys aina.
Tänään 14. helmikuuta vietetään ystävänpäivää.
