VUOSI vaihtui ja samalla ihmisten elo muuttui auvoisaksi. Me olemme nyt hyvinvointialueella. Se tietysti tarkoittaa pääasiassa terveydenhoitoa, mutta muuten monesta tuntuu, että elämä on muuttunut pahoinvointialueen kaltaiseksi.
Jokainen on oman elämänsä paras kokemusasiantuntija, mutta tarkastellaan vähän mistä tällainen yököttävä tuntemus koostuu.
Inflaatio laukkaa kuin janoinen kameli. Sen myötä hinnat nousevat sellaista vauhtia, mitä ei varsinkaan nuori kivan elämän sukupolvi ole kokenut. Kenelle tahansa tilanne pääsi hyökkäämään päälle kuin pahuuden itäinen koura. Onhan tällaista ennenkin koettu, mutta ikävät asiat ihminen unohtaa helposti.
Onneksi.
ELÄMÄ ei ole koskaan tasapuolista. Varsinkaan se ole sitä tässä suuressa sähköseikkailussa. Siinä on vähän voittajia, paljon häviäjiä, pajatsoa pelataan. Asumismuodosta ja sopimuksesta riippuu, miten käy.
Osa on säästänyt pimentämällä asumuksensa, tiskaamalla lumella ja lämmittämällä puilla ja silti on pitänyt hankkia autokuorma täkkejä. Ja sitten kuulee, että tällä menetti sähköavustuksensa. Kyllä voi pahoin kylmää kaurapuuroa lappaessaan. Avustusmuotoja kehitellään koko ajan lisää, nyt niitä taitaa olla jo kuusi.
Sähköpahoinvointiin olisi ollut yksinkertainen lääke. Kielletään pörssisähkökikkailu ja määritellään enimmäishinnaksi vaikka piruntusina, 13 senttiä. Tuetaan niitä sähköyhtiöitä, jotka joutuvat kuilun rajalle. Ei tarvitse montaa anomusta käsitellä!
Ei tarvitse montaa anomusta käsitellä!
VARMAAN kukaan ei kuvitellut, että hyvinvointialueiden perustaminen saman tien poistaisi hoidon ja hoivan ongelmat. Hoitajapulaan ei ole reagoitu ajoissa. Siitä on saatu pahoinvointiviestejä jo pitkään. Tahti vaan kiihtyy, Acutakin oli kriisissä.
Hoivaa yhä enemmän tarvitseva senioripopulaatio ei ole riittävästi harventunut koronan seurauksena. Valtion rahasäkit on huiskittu vimmalla sinne tänne, ei taida jäädä paljon harmaalle väestönosalle. Onneksi suuret ikäluokat ovat tottuneet vaatimattomuuteen. Suomea nostettiin sotien jäljiltä kovalla työllä. Henkisesti voi kuitenkin voida iäkäskin pahoin.
Palstatila ja kirjoittajan mielenterveyskään ei riitä kaiken pahoinvoinnin selvittelyyn. Kaiken uhallakin mainitsen vielä pari asiaa. Inflaatiokehitys ja sodan jylinä on syössyt osakekurssit alas. Salkkujen arvot ovat tipahtaneet. Koskeeko se vain ”rikkaita”? Ei koske! Sijoituksia on ihan taviskansallakin. Ne taas, joilla on tuhdimmat nahkasalkut, ovat niitä, jotka usein veroillaan tukevasti pitävät Suomea pinnalla. Ei tietysti sen salkun veroilla, vaan muulla toiminnalla.
Pahoinvointi lisää myös rikollisuutta. Siitä esimerkkinä hieman epätoivoinenkin murtoaalto, joka viime vuoden lopulla piinasi Härmälänrantaa ja muutakin Tamperetta. Kellaritiloihin murtauduttiin ahkerasti, jopa samaan taloon samanakin viikonvaihteena kahdesti.
Vaikka varkaiden hyödyt jäivät useimmiten heikoiksi, hyötyivät lukkoliikkeet murtosuojaustilausten ja jälkien korjaamisen muodossa. Varastotkin ovat osa kotia, joten kyllä moni mielensä pahoitti.
PAHOINVOINNISTA kirjoittaminen ja lukeminen on niin raskasta, että seuraavan kolumnini pitää olla valoisampi. Aurinko on ainakin noussut korkeammalle.
Kirjoittaja on Härmälänrannan talvi- ja Pirkkalan Uittamon kesäasukas.
