PIENIIN kuntiin liitetään usein mielikuvia yhteisöllisyydestä, tuttavallisista naapurisuhteista ja kouluista, joissa kaikki tuntevat toisensa ja leikkivät yhdessä. Koko totuus se ei ole missään, ei myöskään Pirkkalassa.
Lapsuutensa ja nuoruutensa Pirkkalassa viettänyt kirjailija Niina Repo kertoo Pirkkalaisen haastattelussa, että koki täällä asuessaan paitsi hyviä hetkiä, myös koulukiusaamista.
51-vuotias kirjailija arvioi kääntäneensä nuoruutensa vaikeat ajat voitoksi. Rankoista kokemuksista jalostui esikoisromaani.
KIUSATUKSI joutuminen ei kuitenkaan ole taiteilijuuden tai menestyksen korkeakoulu saati ihmisenä jalostumisen mestarikurssi.
Jos johonkin kiusaaminen ihmistä kouluttaa, niin oman ihmisarvon ja kelpaavuuden kyseenalaistamiseen. Se tekee ahdistuneita lapsia ja nuoria, joista helposti varttuu ahdistuneita aikuisia. Vielä vuosikymmentenkin päästä ihminen voi arvioida itseään ja kykyjään sen perusteella, miten häntä on hänen kasvunsa kriittisinä vuosina kohdeltu ja puhuteltu.
TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen viimevuotinen kouluterveyskysely kertoo, että pirkkalalaisista 4.–5.-luokkalaisista 9,7 prosenttia oli kokenut koulukiusaamista vähintään kerran viikossa.
Osuus on lähellä koko maan ja Pirkanmaan hyvinvointialueen lukemia, joista molemmissa vastaava osuus oli 7,9 prosenttia.
Nämä ovat niitä asioita, joissa prosentin kymmenesosakin on liikaa.