”MONI ei huomaakaan, kun vain kävelee ohi. Tuolla lumen keskellä makasi eilen peura, kahden vasan emo.”
Maastokuvioon pukeutunut Alan Shipway osoittaa syvällä Loukonlahden metsässä kohoavaa penkkaa.
”Jos on onnea, ne eivät välttämättä ole nytkään kaukana.”
Metsäpolulla on liikuttava hiljaa aistit valppaina.
Shipway tarkkailee maastoa lumeen painautuneiden jälkien varalta. Metsä antaa tottuneelle kulkijalle jatkuvasti tietoa, joka auttaa suunnistamaan eläinten luo.
Kun valkotupsuinen häntä vilahtaa aukiolla, kamera on valmiina. Muistikortille tallentuu ympäristöään tutkiva nuori vasa.
Eläin suhtautuu ihmisen läsnäoloon varsin rauhallisesti. Shipway uskoo sen tuntevan hänen hajunsa.
”Olen nähnyt sen niin monta kertaa, ettei se enää pelkää. Se on ollut lähempänäkin, mutta mieluummin kunnioitan eläimen tilaa ja kuvaan hyvän välimatkan päästä.”
BRITANNIASSA syntynyt Shipway on tutustunut Pirkkalan luontoon vuoden päivät. Aiemmin Lempäälässä asunut perhe muutti Loukonlahteen tammikuussa 2021.
”Pidän siitä, että Pirkkalassa on paljon koskematonta luontoa ja kunnon metsiä. Eläimet tarvitsevat piilopaikkoja ja ravintoa elääkseen.”
Ennen muuttoa mies mietti, millainen uusi kotikunta on valokuvausharrastusta ajatellen.
”Pelkäsin, etteivät luontokuvaukseen liittyvät odotukseni täyttyisi. Kuinka väärässä olinkaan”, Shipway sanoo satoja kuvia myöhemmin.
Aikoinaan Bermudan saarilta alkanut harrastus sai Pirkkalassa vain tuulta alleen.
”On vaikuttavaa, kuinka ison kirjon eläimiä voi nähdä lähimetsässä. Peurojen lisäksi täällä liikkuu ainakin oravia, jäniksiä, kettuja ja erilaisia lintuja pöllöstä tikkaan.”
”Täytyy vain tietää, mistä katsella. Parhaat kuvat saa, kun pysyy liikkeessä ja eläimet ilmestyvät eteen. Yleensä en ole pitkiä aikoja paikallani.”
Kettujen takia on tosin tehtävä poikkeus.
”Ostin hiljattain teltan, jossa haluaisin leiriytyä pellon laidalla. Ketut eivät luiki karkuun yhtä helposti, kun olen valmiiksi paikalla odottamassa.”
SHIPWAY on ammentanut oppinsa YouTube-videoista ja valokuvauskirjoista.
Ohjeet auttavat alkuun, mutta luontokuvaamiseen vaaditaan paljon muutakin.
”Tärkeintä on kärsivällisyys, kunnioitus ja seututuntemus. Tuuriakin tarvitaan.”
”Ja after shave kannattaa jättää pois metsään mennessä.”
”Kaikesta huolimatta on mahdollista, että yhtään eläintä ei näy moneen päivään. YouTubessa on ollut lohdullista kuulla, ettei muillakaan kuvaajilla aina onnistu.”
”Onneksi perhe suhtautuu harrastukseeni ymmärtäväisesti. Viikonloppuisin vaimo on välillä mukanani, ja myös koiramme on hyvää vaellusseuraa.”
LUONNOSSA liikkuminen tuo kaivattua vastapainoa Shipwayn päivätyölle. Hän opettaa englannin kieltä 5–6-vuotiaille Tampereen englantilaisessa koulussa.
”Työympäristö on välillä hälyisä, mutta metsässä on aina hiljaista. Täällä ei törmää kovin moneen ihmiseen.”
”Mietin ihmisiä, jotka näkevät luonnoneläimiä vain kuvissa. Heille voi olla pettymys, kun eläin ei oikeasti näytäkään samalta kuin Instagramissa.”
Shipwaylle ajatus kuvankäsittelystä tuntuu vieraalta.
”Haluaisin ehkä hallita sen teoriassa, mutta omia kuviani en muokkaisi rajusti. Pidän siitä, että ne näyttävät luonnon sellaisena kuin se linssin läpi näyttää.”
Jutun luontokuvat on ottanut Alan Shipway. Lisää Shipwayn luontokuvia löytyy hänen Instagram-tililtään.
