Salla Sipponen valmistautuu ensi viikolla pidettäviin EM-kisoihin. Saksaan on tulossa maanosan 26 parasta kiekonheittäjää ja Sipposen tavoitteena on päästä finaaliin eli 12 parhaan joukkoon.
Niin ei käynyt MM-kisoissa Oregonissa heinäkuussa. Sipponen ei yltänyt finalistien joukkoon viskattuaan parhaimmillaan yli kolme metriä lyhyemmän heiton kuin hänen kauden parhaansa on (60,58).
Heittäjä ei silti ole epäonnistumisesta allapäin. Sipponen kertoo omaavansa periksiantamattoman ja sisukkaan luonteen, jota urheilu on testannut monen monta kertaa esimerkiksi loukkaantumisten takia ja pieleen menneiden kisojen jälkeen.
”Epäonnistumiset ja vaikeat ajat kuuluvat elämään, eikä niistä tarvitse onneksi kantaa huolta yksin. Minulla on mahtava tukiverkko, valmentaja Anssi Mäkinen ja tiimissäni on myös urheilupsykologi, joille pystyn puhumaan avoimesti kaikesta kohdatessani haasteita.”
Lähtökohdat EM-kisoihin ovat rohkaisevat. Alla on menestyksekäs SM-kullan puolustaminen Kalevan kisoista Joensuusta viime viikonlopulta. Ykkössija irtosi tuloksella 57,45.
”Hyvillä mielin olen. Sain Joensuusta sen, mitä lähdin hakemaan eli onnistuin puolustamaan mestaruuttani.”
Lähtö Saksaan koittaa tänään.
”Olen valmis heittämään pitkälle.”
SIPPONEN on syntynyt Keuruulla Keski-Suomessa ja asui siellä 19-vuotiaaksi asti. Hän muutti Kuopioon opiskelemaan muutamaksi vuodeksi ja sieltä parempien treeniolosuhteiden perässä Tampereelle.
Vuodesta 2019 asti Sipponen on asunut Pirkkalassa 3-vuotiaan mäyräkoiransa Sylvin kanssa.
Sipponen on osa-aikatöissä varhaiskasvatuksen alalla. Hän tekee 50-prosenttista työaikaa.
”Ideaali olisi, että saisi levätä treenien välissä, mutta toisaalta työ on hyvää vastapainoa treenaamiselle. Lisäksi tykkään työstäni lasten kanssa.”
Silti hänen haaveenaan olisi joskus pystyä urheilemaan työkseen kokoaikaisesti.
”Jotta voisi urheilla työkseen, pitäisi löytää sellaiset yhteistyökumppanit, että täysipäiväinen urheileminen olisi mahdollista. En ole vielä kertaakaan saanut Olympiakomitean apurahojakaan. Toivon, että tämä syksy olisi sen osalta parempi.”
Harrastuksia ei paljon huippu-urheilun rinnalle mahdu, mutta luonnossa liikkuminen ja retkeily koiran kanssa on Sipposen henkireikä.
”Onneksi sekin on Pirkkalassa mahdollista, koska metsät ja mahtavat ulkoilureitit ovat aivan lähellä.”
SIPPONEN harrasti lapsena hiihtoa yleisurheilun ohella. Koska kotona oli hevosia, harrastusrepertuaariin kuului myös ratsastus.
”Kilpailin hiihdossa piiritasolla ja ratsastuksessa seuratasolla koulu- ja esteratsastuksessa.”
Yleisurheilu valikoitui ykköslajiksi 14-15-vuotiaana ja Sipponen harrastikin monipuolisesti eri yleisurheilulajeja. Hän kilpaili myös korkeushypyssä 17-vuotiaaksi asti, kunnes lopulta lajiksi valikoitui kiekonheitto.
”Yleisurheilu ja kesälaji vei voiton, vaikka tykkäsin myös hiihdosta. Aivan hyvin olisin voinut valita lajikseni hiihdon, josta pidän edelleen.”
Kiekonheiton teknisyys ja se, kuinka pienillä asioilla on merkitystä heiton lopputulokseen, kiehtoivat. Samat asiat viehättävät edelleen.
Heiton onnistuminen ratkaistaan sekuntien murto-osien aikana. Heiton on kiihdyttävä oikeassa rytmissä ja tukijalan täytyy pitää. Kiekon täytyy irrota kädestä juuri oikealla hetkellä ja oikeassa asennossa.
”Täydellistä heittoa ei voi saavuttaa, mutta mahdollisimman lähelle sitä voi pyrkiä.”
JOS kokonaissuoritusta ruotii, Sipponen tunnistaa vahvuudekseen hyvät nopeusominaisuudet. Voimassa sitä vastoin on kehitettävää.
”Huippunaiset maailmalla nostelevat paljon suurempia rautoja kuin minä.”
Tekniikankin kanssa on tekemistä. Sipposen kohdalla syynä on tekniikan vaihtaminen tukea vasten heittämisestä jalanvaihtotekniikkaan muutama vuosi sitten.
”Koska jalanvaihtotekniikalla on toistoja niin paljon vähemmän takana kuin tukea vasten heittämällä, se vaatii vielä hiomista.”
Vaihto kuitenkin Sipposen mukaan kannatti, koska hänen nopeita jalkojaan voi paremmin hyödyntää jalanvaihtotekniikkassa.
”Lantio toimii paremmin. Se painaa paremmin heiton perään jalanvaihtotekniikassa.”
Kiekonheitto vaatii myös voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä. Fysiikan treenaaminen on monipuolista ja sen takia Sipponen sanoo pitävänsä lajistaan.
Sipposen urheilu-uran suurin tavoite on olympialaiset.
”Tähtään täysillä Pariisiin vuodelle 2024. Siitä sitten katsotaan vuosi kerrallaan eteenpäin. Urheilu-uran jälkeen toivon, että pääsen tekemään itselleni merkityksellistä työtä mahdollisesti lasten parissa.”