”Yksin ei saa mitään aikaan” – yhteistyökyky on valtuutetun tärkein taito - Uutiset

Näin tiivistää Kuntaliiton kehittämispäällikkö Jarkko Majava valtuutetun tärkeimmät ominaisuudet. Kun ne yhdistetään laajaan kiinnostukseen yhteiskunnallisia asioita kohtaan, hyvät eväät luottamustehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen ovat koossa.

– Toimikaa valtuustossa omina itsenänne, sillä kokoukset eivät ole näytelmiä! Kuntaliiton kehittämispäällikkö Jarkko Majava rohkaisee tulevia valtuutettuja.

– Kaikki valtuutetut eivät toki voi olla samasta muotista, mutta yksin ei kukaan saa mitään aikaan. Yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoa tarvitaan, ja haluan uskoa, että ne myös ovat opeteltavissa olevia taitoja, Majava miettii.

– Kiinnostus yhteiskuntaan ja paikallisyhteisöön on tärkeää, koska valtuutetun pitää pystyä päättämään isoista asiakokonaisuuksista ja -yhteyksistä. Ne voivat olla konkreettisempia asioita kuin ne, joista eduskunnassa päätetään, hän jatkaa.

Yleensä kuntavaaliehdokkaiksi valikoituu ihmisiä, jotka vähintään lähipiirissään tunnetaan aikaansaaviksi ja topakoiksi. Osalla heistä ei ole välttämättä juuri millaista kokemusta puoluetoiminnasta, toisin kuin eduskuntavaalien ehdokkailla.

– Valtuustossa ei ole eduskunnan hallitus vastaan oppositio -asetelmaa, mikä helpottaa yli puoluerajojen liittoutumista ja yhteisten kantojen hakemista. Myös pienryhmien valtuutettuja otetaan päätöksentekoon, kunhan he vain itse ovat aktiivisia, Majava sanoo.

Valtuutettu edustaa kuntalaisiaan parhaiten olemalla tiiviisti yhteydessä asukkaisiin, kertomalla selkeästi ja ymmärrettävästi päätöksistä ja pyrkimällä perustelemaan ne.

Valtuutetun ei tarvitse osata kuntalakia ulkona vaan riittävä asiantuntemus riittää. (Arkistokuva)

– Hyvä valtuutettu perehtyy kuntaorganisaation tekemiin aineistoihin kuntalaisten hyvinvoinnista ja palveluista. Hän hakee pureskellumpaa tietoa niistä, kuuntelee kuntalaisten mielipiteitä ja muodostaa sitten oman kantansa.

Valtuutetulla on myös oikeus muuttaa kantaansa, jos esille tulee aiemmasta mielipiteestä poikkeavia argumentteja.

– Jos ei koskaan muuta omaa näkemystään, on vaikeaa saada mitään ehdotuksiaan läpi. Ilman kompromisseja asiat eivät etene, Jarkko Majava muistuttaa.

Sosiaalinen media houkuttelee valtuutettujakin ottamaan kantaa vielä päätösvaiheessa oleviin asioihin. Hän saakin tehdä niin, mutta Majavan mielestä valtuutetun on tunnistettava, onko kyseessä jo päätetystä vai vielä valmistelussa olevasta asiasta.

– Some ei kerro aina, jos edes kovin useinkaan, koko totuutta, vaan yksittäisten ihmisten näkökulmia ja mielipiteitä. Tietenkin avoimuus kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon, mutta valtuutetun ei pitäisi ainakaan olla se, joka huutaa somessa äänekkäimmin.

Kuntalaki ja muut säädökset muodostavat valtuuston toiminnalle raamit, jotka valtuutetun on hyvä tuntea, mutta liian tiukkoja vaatimuksia Majava ei halua asettaa.

– Maallikolta ei voi vaatia lain asiantuntemusta, mutta toki valtuutetun on hallittava se riittävällä tavalla ja luotettava siihen, että kunnan viranhaltijat tuntevat pykälät tai ainakin tarvittaessa selvittävät ne.

– Jos valtuustossa tekeillä on selvästi lainvastainen päätös, viranhaltijan velvollisuutena on puuttua siihen, Majava muistuttaa.

Samalle tasolle rima voidaan asettaa budjetti- ja muiden talousasioiden hallinnassa. Valtuutetun on syytä tutustua niihin, mutta ne ovat valtuustokäsittelyvaiheessa kulkeneet asiantuntijoiden kautta, ja täysin epärealistiset hankkeet ovat karsiutuneet.

Majava toivoo, että valtuutettu antaa kaupungin viranhaltijoille ja työntekijöille työrauhan, vaikkakin vuorovaikutuksen toimiminen on tärkeää.

– Luottamushenkilön on hyvä tunnistaa roolinsa, eikä mennä neuvomaan tai liiallisesti utelemaan. Hän ei voi ryhtyä tietyn työntekijän edustajaksi. Sama pätee myös paikalliseen yritys- ja elinkeinoelämään.
Vuorovaikutusta syntyy luontevasti jo sen vuoksi, että valtuustoissa on paljon kuntien työntekijöitä.

Kokouksiin ja muuhun päätöksentekoon valmistautumisessa Majava pitää miniminä sitä, että valtuutettu etukäteen tutustuu esityslistaan ja käsiteltävistä asioista jaettuun materiaaliin.

– On tärkeää, että valtuutettu ymmärtää, mistä isommat asiakokonaisuudet koostuvat. Hänen on myös syytä osallistua ennakkoon niistä järjestettyihin tilaisuuksiin, kuten valtuuston ”iltakouluihin”, ryhmäpalavereihin ja infoihin. Niissä hänellä on jo mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon.

Usein keskusteluun nostetaan epäily, ehtivätkö valtakunnan politiikassa mukana olevat henkilöt paneutua kunnolla kuntatason asioihin. Kansanedustajien on hyvä olla perillä hänet Arkadianmäelle äänestäneiden ihmisten arkisista asioista, mutta riittääkö ministereidenkin aika kaikkeen?

– En suosittele, että ministerit pyrkivät kunnanvaltuuston tai -hallituksen puheenjohtajiksi tai muihin merkittävimpiin kuntapolitiikan tehtäviin. Heidän aikaansa vievät myös kansainväliset asiat, ja esteellisyyskysymyksetkin saattavat tulla eteen, Majava muistuttaa.

Hän toivoo, että valtuutetuiksi saadaan entistä enemmän nuoria.

– Jokainen valtuutettu voi toimia omana itsenään, sillä valtuuston kokous ei ole mikään näytelmä. Siellä ei tarvitse esimerkiksi käyttää virallista kieltä, kunhan muistaa hyvät käytöstavat.

– Mielestäni suomalaisessa kunnallispolitiikassa toimitaan varsin sivistyneesti. Riitelyä esiintyy eniten isoimmissa kaupungeissa, mutta ei läheskään jokaisessa kunnassa.