Ongelmana on myös se, että usein lapset ja perheet eivät saa tarvitsemaansa palvelua oikea-aikaisesti. Asiat ovat jo ehtineet edetä pitkälle, edessä voi olla huostaanotto ja raskaita terveydenhuollon palveluita. Tämä on inhimillisesti väärin ja tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi.
Tutkimukset osoittavat, että kalliita huostaanottoja pystytään välttämään panostamalla ennalta ehkäisevään perhetyöhön ja lastensuojeluun riittävin resurssein ja työntekijämäärin. Ennalta ehkäisyyn lisätyt resurssit saadaan muutamassa vuodessa takaisin huostaanotoista säästyneinä kuluina.
Sijaishuolto viimesijaisena palveluna on kuormittunut ja erityisen kallis. Esimerkiksi yksi yö laitoksessa maksaa vähintään 500 euroa, kun taas perhetyön kustannukset ovat 500–1 000 euroa kuukaudessa. Kunnat, jotka toimivat näin ennen hyvinvointialueita, saivat sillä lastensuojelumenonsa nopeasti hallintaan.
Hyvinvointialue on tehnyt säästösyistä useita muutoksia sosiaalipalveluihin kuluneen kahden vuoden aikana. Jos muutoksia tehdään kiireellä ja organisaatiolähtöisesti, asiantuntijoita ja työntekijöitä kuulematta, niin palvelujen parantamisen sijaan ne usein romuttavat toimivia työkäytäntöjä ja kuormittavat lisää jo pitkään kohtuuttoman työtaakan alla kamppailleita työntekijöitä.
Asiakkaille tämä näkyy heikompana työn laatuna, vaihtuvina työntekijöinä ja tarjolla olevien palvelujen vähentymisenä.
Puhe palveluiden tehostamisesta samalla, kun rahoitusta supistetaan, kuulostaa lapsiperheiden sosiaalipalveluiden näkökulmasta paitsi huolestuttavalta myös epärealistiselta. Laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut vaativat riittävästi rahaa ja resurssia.
Jos haluamme, että suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään huolta kaikista lapsista ja nuorista, on lopetettava puhe tehostamisesta ja myönnettävä se tosiasia, että nämä palvelut vaativat riittävän rahoituksen. Riittävä rahoitus tulee nähdä menoerän sijaan investointina, joka maksaa itsensä takaisin ja auttaa hillitsemään sote-menojen kasvua pysyvästi, toisin kuin lyhytnäköiset leikkaukset.
Panostamalla perheiden tukemiseen, lapsiperheiden sosiaalityöhön sekä lastensuojeluun ajoissa voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa turvallisessa ympäristössä ja saada tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti. Se on aikuisten tehtävä, ja siihen meitä velvoittavat YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja lastensuojelulaki.
Satu Hintikka (vihr.)
aluevaaliehdokas, väkivaltatyön johtaja
Anita Huhtala (vihr.)
aluevaaliehdokas, lastenvalvoja (YTM)
Eerika Merimaa (vihr.)
aluevaaliehdokas, lastensuojelun vs. sosiaalityöntekijä
