
– Se on hyvin vähän, mutta se on jotain. Tavoitteena olisi käydä siellä tulevaisuudessa useammin.
Järvisen mukaan Valpron järjestämällä matalan kynnyksen ryhmätoimintaa tarjoavalla Reittipajalla on tärkeä tehtävä.
– Saadaan kotiinsa lokeroituneet ihmiset liikkeelle.
Järvinen sanoo suoraan, että työelämä on hänelle vieras käsite. Hän pohtii mihin lokeroon itsensä työelämän suhteen sijoittaisi, sillä työssäolokuukausia hänelle on kertynyt elämän aikana maksimissaan 12. Koska kertymää on niin vähän, hänen on vaikea kuvitella itseään oikeastaan mihinkään työtehtävään tai -paikkaan.
– Olisihan se kiva olla töissä. Olen pikkuisen kateellinen niille, jotka ovat, hän sanoo.
Opintoja olisi ollut mahdollista jatkaa lukiossa, mutta nuorimies valitsi hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen. Tavoitteena oli valmistua hovimestariksi tai ravintolapäälliköksi.
– Tarkoitukseni oli olla näillä vuosilla jossain Bahaman risteilyllä laivalla töissä, kaksi viikkoa töitä, kaksi vapaata.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Koulunkäynti jäi peruslinjan oppeihin, kun poissaoloja koulusta alkoi kerääntyä. Opettaja yritti kannustaa opintojen jatkamiseen.
– Nuorena en osannut tehdä oikeita päätöksiä, ja vähemmän oikeat päätökset veivät tähän pisteeseen.
Päihteet tulivat opiskeluaikoina mukaan kuvioihin.
– Syöksykierre vei pimeyteen. Tuli paljon tehtyä, nähtyä ja koettua sellaisia asioita, mitä ei tulisi selvin päin tehtyä tai jos olisi ollut järkeä päässä.
– Tarkoitukseni oli olla näillä vuosilla jossain Bahaman risteilyllä laivalla töissä, kaksi viikkoa töitä, kaksi vapaata.
Järvinen kertoo olleensa ”aktiivisesti radalla” kolmisenkymmentä vuotta. Niitä aikoja hänellä ei ole ikävä.
Siinä vaiheessa, kun hän halusi muuttaa elämänsä suuntaa, muutto toiselle paikkakunnalle auttoi pääsemään irti vanhoista ympyröistä.
– Onneksi olen edelleen hengissä. Monet päätyvät arkkuun, joku tulee uskoon ja sitten on pieni prosentti, joka ponnistelee normaaliarkeen, hän sanoo.
Järvinen pohtii, että vaikka pääsisi aikakoneella taaksepäin, hän ei välttämättä muuttaisi mitään, jos se samalla muuttaisi nykyisyyden.
– Pahojen asioiden lisäksi on tapahtunut hyviä asioita: Minulla on kaksi ihan ihanaa lasta ja olen tuplavaari.
Järvinen ei syyttele tilanteestaan ketään, vaan sanoo, että tehdyt päätökset ovat hänen omiaan.
– En syytä perhettäni tai tuttavapiiriäni. Olen ollut se koiravaljakko, joka vetää rekeä väärään suuntaan.

– Jos olisi 25- tai 30-vuotias, niin ehkä olisi enemmän ohjaamista, neuvomista ja yrittämistä valtion puolesta.
Hän sanoo, ettei kuitenkaan halua morkata valtiota omasta tilanteestaan.
– Olen itse pedannut petini, en ala valittaa. Olemme kuitenkin hyvinvointivaltiossa.
Järvinen saa Kelan työmarkkinatukea. Työmarkkinatukea voidaan maksaa 18–64-vuotiaalle työttömälle työnhakijalle, joka ei voi saada ansiopäivärahaa tai peruspäivärahaa.
Rahaa hänellä on käytettävissään alle 400 euroa kuukaudessa. Säästöön siitä ei jää laitettavaksi. Järvisen mukaan hallituksen pienituloisille tekemät leikkaukset näkyvät hänenkin arjessaan, ja rahaa on käytettävissä aiempaa vähemmän samalla kun esimerkiksi ruoan hinta on kallistunut.
Järvinen katsookin tarkkaan mistä löytyvät halvimmat ruokatarjoukset ja käy kaupassa iltaisin ostamassa punalaputettuja tuotteita. Hän saa myös ruoka-avustusta helluntaiseurakunnalta ja Ylöjärven seurakunnan diakonialta.
– Kiitos heille. Se on pieni teko, mutta suuri apu.
– Pidän kodin puhtaana, käyn kävelyllä, käyn salilla tai uimassa vähintään kerran viikossa.
Myös kalastaminen kiinnostaisi, mutta miehellä ei ole ollut varaa hankkia kalastusvälineitä.

Mies on onnellinen siitä, että hänellä on koti, jossa asuu vuokralla. Hän tietää ihmisiä, jotka asuvat kadulla.
– Ei auta valittaa. Minulla on katto pään päällä ja sen pystyn pitämään.
Tulevaisuudelta Järvinen toivoo terveyttä itselleen ja läheisilleen.
– Ei näillä spekseillä voi mennä Vehoon ostamaan Mersua tai tehdä mitä huvittaa. Kunhan on koti ja rauha ja ajatukset kirkkaana. Nautin nykypäivästä enemmän kuin siitä, mitä se oli aikanaan. Se oli kemian vääristämää. Vaikka elettiin siinä hetkessä, se ei ollut todellista.