40 vuotta sitten: Puheet pitkästyttivät, kun kotiseutuviesti tuotiin Pirkkalaan – tilaisuus päättyi lauluun, jota “tunnetusti ei kovin moni pirkkalalainen osaa”

Kotiseutuviesti kierähti Pirkkalassa

– –

Nokian kaupunginjohtaja Matti Varanki, valtuuston puheenjohtaja Seppo Kallio ja Nokian yläasteen rehtori Irene Laihonen sukelsivat viesteineen tehokkaan salaperäisissä oloissa Nuolialan koulun pihaan 30. päivänä tammikuuta. Pirkkalan yhtäkkiä peittänyt talvinen sumu nimittäin kietoi tulijat ja odottelijat odottamatta hämyisiin peittoihinsa.

Tapahtumien kulku kun ei tainnut olla heille etukäteen selvillä. Koululaisille. Kunnia­kujan lopussa loimottivat joka tapauksessa herttaiset pikkaraiset tulet.

Jännää!

Torvisoitto soi. Siirryttiin sisälle.

Juhlasalissa nokialaiset puhuivat. Lieriö avattiin. Pirkkalalaiset vastaanottajat puhuivat. Koululaiset pitkästyivät. Niin käy pakosti.

Tylsää!

Pienille koululaisille puheet kotiseutuhengestä ovat ikävystyttäviä. Puheiden pitämiseksi järjestetyt tilaisuudet tosin katkaisevat kouluarjen, siksi niitä edes yritetään kuunnella. Mutta kiemurrella tekee mieli. Koulutoverien hauskat lausuntaesitykset sentään onneksi piristävät.

Pirkkalalaisista osuutta olivat hoitelemassa kunnanhallituksen II varapuheenjohtaja Jukka Nikander ja kunnanhallituksen jäsen Kirsti Kuusela.

“Olen varma, että paikallinen lehti, Pirkkalainen, vaalii tulevaisuudessa kotiseutuhenkeä“, Jukka Nikander vakuutteli Nokian kaupungin edustajille, koululaisille, opettajille ja paikallisradiolle.

Virallinen osuus oli ohi. Esiintymislava oli koululaisten. Lasten esittämänä tanhut ja kanteleen soitto voivat olla kuin pikkusten pukeutuminen aikuisten vaatteisiin, jos mittoja ja resursseja ei ole laskettu oikein.

Nuolialan koulun esityksissä lasten rajat oli huomioitu. Kap­paleet olivat lyhyitä ja runot vereviä. Sitten kun niihin päästiin. Aikuisten ei tarvinnut pitkästyä, kun oli heidän vuoronsa kuunnella.

“Voi, kun on mukava meist”, Nuolialan 2 A:n sanoja ja säveliä kuuntelivat koulutoverit ylpeinä. Me osaamme! Opettaja Ritva Sevon taitaa taidon virittää luokkansa ja kerhonsa. Parhainta kotiseutukasvatustyötä.

Kanteleryhmä Helinät on harjoitellut opettaja Eira Kauppisen johdolla. Soitto helisi, vaikka ohjaaja halusi olla vaatimaton. Vielä tarkattiin pikkaraisella näyttämöllä tanssahdeltuja Tanhukerhon tanhuja. Raija Lehtonen on ollut harjaannuttaja.

Viestin vastaanotto päättyi pirkkalalaisten lauluun, jota tunnetusti ei kovin moni pirkkalalainen osaa. Sekö ominta kotiseutuhenkeä?

Pirkkalainen 7.2.1985