Yleiskaavan johdantotekstissä todetaan, että ”yleiskaavan on oltava riittävän yleispiirteinen voidakseen taipua muuttuvien tilanteiden mukaan” koska ”yhteiskunta, lainsäädäntö, tekniikka sekä ihmisten toiveet ja tavoitteet ovat luultavasti hyvin erilaisia tulevaisuudessa kuin mitä ne ovat nyt”. Tämä siis on kirjoitettu 2013.
Maailma, tavoitteet ja toiveet ovat todellakin muuttuneet. Suomen luonnonvarakeskus kertoi juuri, että Suomen metsien hiilinielut ovat romahtaneet ja metsät ovat muuttuneet päästölähteiksi. Suomen ilmastopaneelin mukaan hakkuita on vähennettävä, jotta metsät elpyvät jälleen hiilinieluiksi. Muutoksen on tapahduttava myös maankäyttössä: ei ole varaa raivata metsää rakentamiseen. Paitsi moraalista, on kyse myös rahasta – EU:lta on tulossa Suomelle miljardiluokan kustannukset.
Muuttuneista tavoitteista Pirkkalassa voi mainita ilmastotiekartan, jonka valtuusto hyväksyi 2021. Tarvetta sille onkin, sillä nyt läkähdyttävät hellejaksot vuorottelevat meilläkin rankkasateiden ja tulvien kanssa. Jos Vähäjärven asuinalueelta kävelee hellepäivänä Suupan-mäelle, on kuin tulisi keitaasta aavikolle. Varjoa ei ole näköpiirissä tulevaisuudessakaan, sillä Suupan uusien talojen pihoilla on vain jokunen pensas ja pikkupuu istutusaltaissa. Halutaanko samanlaisia betonikortteleita sinne, missä nyt kuuset huojuvat tuulessa ja kasvillisuus varjostaa polullakulkijaa?
Maailma, tavoitteet ja toiveet ovat todellakin muuttuneet.
Samaisen ilmastotiekartan mukaan uusien asuinalueiden pitäisi olla helposti kävellen ja pyörällä saavutettavissa, kävellen 20 minuutissa. Matka-aika Kurikan kaava-alueelle on kuitenkin 30–40 minuuttia ja taival on varsin hikinen, sillä edessä on korkea mäki, lähtipä sinne Suupalta, koulukeskukselta, terveyskeskukselta tai Partolan kaupoilta. Kauppakassien kanssa se on monelle liikaa, joten sijainti ei ole ilmastotiekartan mukainen. Pirkkala on kuitenkin antanut kestävän kehityksen sitoumuksensa (Sitoumus 2050), sen pitäisi näkyä nyt käytännön ratkaisuissa, jottei se jää sanahelinäksi.
Kaavaehdotuksen suurin ongelma ei mielestäni ole Kurikantien varren kerrostalot. Rakentaminen metsään ei ylipäänsä ole kestävää, mutta pienin paha kaavassa on bussireitin varteen sijoitettu alue, joka tarjoaa kodin mahdollisimman monelle. Mutta miten Pirkkalan ilmastotiekartan ja Hinku-tavoitteiden kanssa on yhteensovitettavissa keskelle keskeistä virkistysmetsää työntyvä päättyvä katu, ”keinutuolinjalas”, joka pirstoo metsän parin kourallisen pientalotontteja vuoksi? Ei mitenkään. Tämä ei ole ilmastotiekartan edellyttämää eheää ja tehokasta maankäyttöä vaan yhteisen hyvän tuhlausta.
Uusi latureitti rakennettaisiin hyvin lähelle vesilain suojaamaa noroa ja erittäin uhanalaista saniaiskorpea. Senkin tieltä jouduttaisiin kaatamaan metsää ja poistamaan kasvillisuutta sekä muokkaamaan maata. Pienilmaston kuivuminen olisi harvinaiselle luontotyypille tuhoisaa.
Juuri nyt on sellainen hetki, jolloin yleiskaavan pitää taipua muuttuneisiin tilanteisiin. Monet asukkaat ja muun muassa Pirkkalan ympäristöyhdistys ovat jo kaavan luonnosvaiheessa jättäneet mielipiteensä, että ulkoilureitin länsipuolelle ei rakennettaisi. Kannustan kuntalaisia uudelleen jättämään kaavasta virallisen mielipiteen, nyt kun se tulee nähtäville. Kaavan hyväksyy lopulta kunnanvaltuusto, joten myös valtuutettujen kantaa kannattaa kysellä.
Tiedän, että koko Kurikka on aikanaan rakennettu metsään. Luonnon kestokyky on kuitenkin nyt äärirajoilla ja tietomme on lisääntynyt. Se että aikoinaan on tehty jotain, ei ole peruste jatkaa samaa. Aikoinaan Pirkkalankin jätevedet oli tapana laskea käsittelemättöminä Pyhäjärveen. Sellainen ei tulisi kuuloonkaan nyt. Miksi sitten suhtautumisessa metsään kytee yhä kaskikulttuurin jäänteitä?
Johanna Raivio
Pirkkala
