TÄNÄ vuonna tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun aloitin vapaaehtoisena rikos- ja riita-asioiden sovittelijana. Nyt joulukuussa sain kunniamerkin tästä merkittävästä matkasta, jonka olen saanut kokea!
Sovittelulaki tuli voimaan Suomessa 1.1.2006, mutta Pirkanmaalla sovittelua toteutettiin jo paljon aikaisemminkin. Itse aloitin matkani sovittelukurssilla vuonna 1999, kun luin lehdestä, että Tampereen kaupunki järjestää koulutusta aiheesta.
Olin syventänyt rikos- ja oikeustietojani avoimen yliopiston puolella. Kurssille osallistuminen oli mahdollisuus päästä käytännössä kiinni rikosasioihin. Kurssi oli ilmainen, mikäli sitouduin toimimaan sovittelijana. Tämä päätös aloittaa avasi oven merkittävälle vapaaehtoistyölle, joka on rikastuttanut myös työelämääni talous- ja hallintotehtävissä.
SOVITTELUN yksi keskeisistä periaatteista on luottamuksellisuus. Sovittelun päähenkilöitä ovat jutun osapuolet. Haluan jakaa alkutaipaleeltani pari nuorten kanssa käymistäni sovitteluista.
Tämä oli minulle arvokkain palaute – kohtaaminen, kuunteleminen ja muutoksen mahdollistaminen olivat onnistuneet
Ensimmäinen esimerkki liittyy kolmen nuoren tekemiin ilkivaltoihin puhelinkopeissa. Sovitteluneuvottelussa asianomistajana oli puhelinyhtiö. Nuoret myönsivät tekonsa ja pyysivät anteeksi. Yhtiön edustaja suostui siihen, että nuoret korvaisivat tekonsa siivoamalla kopeista aiheutuneen sotkun.
Sovimme siivouspäivän, ja koska nuorilla ei ollut kulkuvälineitä, lupasin kyyditä heitä. Siivouspäivänä, kun työ oli tehty, vein nuoret kahville! He kysyivät miksi lähdit heidän mukaan! Vastasin, että uskon heidän olevan vastuullisia, ja että heidän on hyvä oppia tästä kokemuksesta. Nuoret kiittivät luvaten, että emme enää kohtaa tällaisissa merkeissä. Tämä oli minulle arvokkain palaute – kohtaaminen, kuunteleminen ja muutoksen mahdollistaminen olivat onnistuneet.
Toinen esimerkki liittyy nuorisojoukon ilkivaltaan eräässä rakennuksessa. Yksi nuorista saapui sovitteluun käsissään tumput, joita hän ei suostunut riisumaan. Kysyin, onko hän koskaan koulussa joutunut ottamaan ne pois. Hän vastasi, että ei ikinä. Kun sovittelu oli edennyt ja sopimus tehty, nuori tuli kättelemään, otti tumput pois ja katsoi syvälle silmiin – hetki korosti kohtaamisen merkitystä ja kuulluksi tulemista.
NOIHIN 25 vuoteen mahtuu valtava määrä juttuja ja ihmisten kohtaamista. Tärkeä ohje alusta asti on ollut kohtaamisen merkitys. Jutut pääosin tulevat poliisilta ja syyttäjältä. Sovittelussa osapuolet kertovat omat versionsa tapahtumista. Tarinat voivat olla hyvin erilaisia, mutta sovittelussa etsitään yhteinen narratiivi.
Sovittelussa ei ole kiirettä. Tauot ja hiljaisuus ovat osa prosessia. Oman näkemyksen jakaminen voi avata toisen osapuolen ajatuksia. Rikos on rikos, mutta sen käsittelyyn annetaan aika ja tila. Sovittelusopimus on aina osapuolten yhteinen tuotos, ja turvallinen ympäristö sovittelijoineen mahdollistaa tämän.
Olen kuitenkin pettynyt siihen, että lähisuhdeväkivallan sovittelu on suljettu nyt voimaan tulevassa laissa ulkopuolelle. Kohtaamisen ja vuorovaikutuksen vaikutus on ollut merkittävä, jonka tuleva lakimuutos heikentää, kun tämä mahdollisuus on rajattu ulkopuolelle.
Pirkanmaan sovittelutoiminta on Pirkanmaan sovittelutoimiston / Pirhan toimintaa. Valtakunnallisesti sovittelutoiminta on STM:n alaista kuuluen THL:n ohjaukseen.
Sovittelun koulutus ja ohjaus on jatkuvaa ja hyvätasoista. Kiitos erityisesti Pirkanmaan sovittelutoimiston ohjaajille. Sovittelu on tärkeä osa yhteiskunnallista kehitystä
25 vuotta sovittelijana on opettanut minulle, kuinka tärkeää on kuulla ja ymmärtää toisia – ja kuinka pienet teot voivat johtaa suurten muutosten alkuun.
