Aiemmin kriteerinä oli, että valtio osallistuu raitiotien suunnitteluun ja rakentamiseen 30 prosentin valtionosuudella. Tämä ymmärrettiin niin, että toteutuneiden kustannusten mukaan.
Hyötylaskelmat on tehty sillä oletuksella, että saamme tuon 30 prosentin tuen. Tämä olikin kriteeri rakentamispäätökselle ratikkaa kannattavilta. Rahoitus on kuitenkin euromääräinen. Tämä näytti olevan monelle yllätys. Eli mikäli kustannukset matkan varrella kasvavat, käytännössä subventio-osuus laskee. Tiedetään jo nyt, että valtion talous on heikossa hapessa ja rakentamisen ym. kustannukset kasvavat.
Vertailtaessa väyläviraston ja joukkoliikenneviranomaisen hyötykustannuslaskelmia, niin väyläviraston laskelmien mukaan hyötykustannuslaskelma ei ollut edullinen, mutta Nyssen eli Tampereen joukkoliikenneviranomaisen laskentamallilla saatiin mukavammat luvut. Mistä lähtöarvot eri laskelmiin ja selvityksiin on saatu? Tähän emme ole saaneet vastausta.
Tuli tunne, että kun osumatarkkuus pelin aikana heikkeni, laajennettiin maalia, jotta varmasti osuu.
Pirkkalassa vuonna 2020 käynnistetyssä talousohjelmatyössä tavoitteena investointien hallinnan lisäksi käyttötalouden kasvun hillitseminen. Tavoite on erittäin tärkeä tilanteessa, jossa kuntamme kasvavat palvelutarpeet tulevat lisäämään sekä käyttötalous- että investointimenoja.
Joten unohdetaan täkyksi nostettu uimahalli
Jossakin vaiheessa investointeja ei voi enää ottaa omaan taseeseen ja siinä vaiheessa on houkutus siirtää kustannuksia käyttötalouden puolelle, leasingrahoituksella. Tällöin ne eivät näy asukaskohtaisessa lainamäärässä eivätkä myöskään aiemmin vaikuttaneet kriisikuntakriteereihin.
Sekä ratikan vuosittainen vastike että leasingmaksut (mm. koulukampus) menevät siis käyttötalouden puolelta. Samasta, mistä myös palvelumme.
Leasingmaksut tulevat maksuun vasta, kun kohde on valmis. Tämä kannustaa siirtämään tämän päivän investointeja tulevien päättäjien ja veronmaksajien hoidettaviksi.
Leasing-rahoitus ja vastike siirtävät siis talousongelmaa tulevaisuuteen. On muistettava, että kriisikuntaa koskeviin kriteereihin on tulossa muutos ja jatkossa vuokravastuut ja leasing katsotaan jatkossa kriisikunnan kriteeriksi.
Lisäksi omavelkainen takaus, johon myönteisen ratikkapäätöksen jälkeen kunta sitoutuu, tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli ratikkayhtiö menisi konkurssiin, kunnalta pitäisi löytyä tuo summa siinä vaiheessa. No, tämä ei ehkä kaikista todennäköisin vaihtoehto. Mutta käytännössä tuo takaus näkyy kuntamme tunnusluvuissa ja toimisi rasitteena tuleville investoinneille. Joten unohdetaan täkyksi nostettu uimahalli.
On myös huolestuttava tieto, että meillä ei ole mitään takuuta siitä, ettei 12 miljoonan vuosittainen vastike matkan aikana nousisi. Kuinka moni meistä tekisi omilla rahoillaan vastaavanlaiset sopimuksen, että ei ole takuuta? Onko helpompi tehdä se toisten rahoilla?
Raportissa, jonka saimme 24.9 se kerrottiin ”Mikäli rakentamispäätös tehdään, tulee kunnan pyrkiä määrätietoisesti varhentamaan raitiotien mukanaan tuomien mahdollisuuksien toteutumista.”
Mikäli päätös vaiheittaisesti Suupalle tehdään, tarkoittaa se valmistautumista, suunnittelua ja jälleen mittavia rahallisia ja henkilöstöresursseja ratikkaan. Eli seuraavat neljä vuotta eläisimme jälleen ratikkataloutta. Voimavarat valuisivat siihen.
Kirjoitus perustuu Riitta Kuismasen valtuuston raitiotiekokouksessa pitämään puheenvuoroon.
