Kuljettaja ei vastannut tervehdykseeni. Pyysin kertalippua, ja hän pysyi edelleen mykkänä, eikä hän reagoinut myöskään kiitoksen sanaani.
Hetken mietin, kysyisinkö että oletkos kaveri äänes kadottanu. Sitten annoin asian olla, sillä mistä minä tiesin. Ehkä häntä ei ollut kotona opetettu. Ehkä hän oli saanut kuulla niin paljon törkeyksiä, että oli päättänyt vaieta, kunnes paremmat ajat koittavat.
Aikanaan Mustalahden Niilo oli kerrassaan legendaarinen kuski. Moni ihminen kertoi, että maanantaiaamu lähti mukavasti käyntiin, jos vain sattui olemaan Niilo vuorossa.
Olen kuullut, että Helsingissä on myös toisenlaisia kuljettajia. Yksi mörökölli sai kuitenkin minut tekemään johtopäätöksiä, jotka kenties ovat kohtuuttomia.
Silloin poikkesin sataman vieressä olevaan markettiin ostamaan kivennäisvettä. Kassa oli yrmein tapaamani. Hän ei sanonut hyvää päivää eikä näkemiin, ei kiittänyt eikä sanonut olehyvää. Katsekontaktiakaan ei ollut. Hän otti työlään tylysti rahat ja lykkäsi pullon lennokkaasti hihnalle.
Mieleen tulivat kotimarketin tavalliset kassatyöntekijät. Heidät on selvästi koulutettu. Kassa on tekemisissä yhden asiakkaan kanssa kerrallaan. Ensimmäiseksi hän tervehtii ja lopuksi hän toivottaa hyvää päivän jatkoa. Siinä välissä ovat normaalit kiitokset ja olehyvät. Ostoksia varten ostetun pussin hän aukaisee ilman eri pyyntöä. Yhtäkään epäkohteliasta kassaa en ole tavannut, vaikka ei heillä aina voi olla hyvä päivä, ei kotona eikä työssä.