Ensinnäkin ratikka ei edusta kestävää kehitystä. Ratikassa painotetaan käytön aikaisia päästöjä ja sivuutetaan elinkaaren kokonaispäästöt. Raiteiden päästöistä 46 % syntyy rakentamisaikana.
Ratikan vuoksi asutusta pitää keskittää massiivisesti. Haja-asutusalueella tyhjilleen ja käyttämättä jäävä rakennukset ja infra pitää rakentaa uudelleen keskuksiin. Rakentamisen ympäristöön jättämä jälki on valtava. Suomen ympäristökeskuksen mukaan rakennusten osuus kaikista päästöistä on 30 %. Kaikista Suomessa syntyvistä jätteistä yli 50 prosenttia on rakennus- ja purkujätettä. Joten asutuksen keskittäminen ja Suomen kahteen kertaan rakentaminen ei todellakaan ole kestävää kehitystä.
Asuntonsa tappiolla myyneet jäävät velkavankeuteen ja ovat varmoja asukkaita asuntosijoittajille, joille rakennusyhtiöt mieluusti rakentavat uusia, pieniä asuntoja. On mahdollista, että vuokra-asuntoihin ei tule hyviä veronmaksajia, joten verotulot laskevat. Ja asumistukikustannukset kasvavat.
Asutuksen keskittäminen ja Suomen kahteen kertaan rakentaminen ei todellakaan ole kestävää kehitystä.
Päätösvaltakin keskittyy, sillä yhä useampi päättäjä tulee keskuksista. Demokratia kaventuu myös sitä kautta, että valtaa keskittyy niille, joilla jo ennestään on valtaa. Yksi seuraus siitä on MAL-menettely, josta on tullut demokratian ohituskaista. Koska se ei ole lakisääteistä toimintaa, ei kuntalaisia tarvitse kuulla – kuten ei päättäjiäkään. Voidaanko jo puhua enemmistön tyranniasta? MAL-sopimuksilla päätetään, minkä alueiden kaupungistumista tuetaan taloudellisesti ja minne jatkossa investoinnit ohjautuvat.
”Kaupungistumista tapahtuu vääjäämättä.” Väite on kehäpäätelmä. Yksikään rakennusprojekti, raidehankinta tai esimerkiksi sote-palvelun keskittäminen ei tapahdu ilman meidän päättäjien päätöstä.
Repo myös väitti, että Pirkkala päättää ratikasta. Tampereen entinen pormestari Lyly tosin kertoi kaksi vuotta sitten Tampere-talossa aivan päinvastoin. Lyly sanoi tarkalleen näin, että ”päätös ratikasta on jo tehty seudullisesti ja hanke viedään loppuun”. MAL-sopimuksessa sitoudutaan myös Pirkkalan ja Lempäälän välisen alueen kehittämiseen elinkeinoalueeksi, mikä pienenä yksityiskohtana jäi monelta huomaamatta. Sekään ei Revon mukaan sitoisi Pirkkalan päättäjiä. Joten mikä merkitys MAL-sopimuksella sitten on? Voidaanko jatkossakin seudulliset sopimukset sivuuttaa?
Riitta Kuismanen
Valtuutettu, aluevaltuutettu (kd), puoluevaltuuston pj.
Pirkkala
