OHITUSTIE vilistää auton alla. Siirryn Pirkkalan kasvun ytimestä syntymäseuduille ihan erilaiseen Suomeen.
Kouvola, Luumäki, Joutseno, Imatra, Ruokolahti, Simpele. Nämä ovat seutuja, joissa kerrostalon rakentaminen naapuriin on iloinen asia ja pienikin yrityshanke täyttää paikallislehden etusivun.
Valitettavasti yleisempiä ovat uutiset siitä, kuinka pikkukunnan viimeinen ravintola joutuu sulkemaan ovensa tai joku muu palvelu ottaa hatkat.
Kontrasti on valtava verrattuna arkeen Pirkkalassa, missä yleisönosasto täyttyy uusia asuintaloja ja muita rakentamishankkeita soimaavista kirjoituksista.
Suomi on jakautunut jyrkästi kahteen erilaiseen todellisuuteen. Rajalinjan voi vetää siihen, nousevatko vai laskevatko asuntojen ja kiinteistöjen hinnat. Se on tärkeä raja.
KOTISEUDULLANI voi ostaa hyväkuntoisen 50-luvun kerrostalon kaksion 30.000 eurolla. Samanlainen pala kerrostalosta Tampereen Sammonkadulla maksaa 220 000 euroa.
Kiinteistöjen arvon alentuminen muuttotappioseuduilla on asia, jonka merkitystä ei vielä täysin ymmärretä kasvupaikkakunnilla.
Sinä aikana, jolloin itäsuomalainen talonomistaja on huomannut tiilitalonsa arvon laskeneen pilkkatasolle, pirkkalalainen on voinut ynnäillä omaisuutensa kasvaneen reilusti.
HYVIÄ puolia voi toki nähdä molemmin puolin kasvurajoja.
Pikkukaupungeissa kasvu-Suomen ulkopuolella luonto on lähellä. Yksikään hanke ei uhkaa metsikköjä. Marja- ja sienipaikoilla ei ole ruuhkaa. Pysäköintipaikkoja riittää ja ne ovat maksuttomia.
Taajaman läpi voi ajaa iltavilakalla naistenpyörällä nappisverkkarit lepattaen.
Simpeleellä tuttu kertoo lähtevänsä katsomaan telkusta SaiPan peliä. Raimo Helminen on nostanut Sputnikit lähes liigakärkeen. Tuon ihmeen jälkeen on helppo uskoa myös siihen, että Putin kohta syrjäytyy, raja aukeaa ja elinvoima valtaa taas rajaseudun.