PASSIN saaminen ei ollut satakunta vuotta sitten aivan yksinkertaista. Reissukärpäsen puraiseman oli hankittava pinokaupalla todistuksia ja täytettävä kynä sauhuten kirjava kasa hakemuksia – ja silti matka saattoi tyssätä valtiollisen poliisin arvioon hakijan epäluotettavuudesta. Hylkäyksiä ei perusteltu.
”Kun vihdoin kaikki on kunnossa, kylvänyt markkoja ja valokuvia sinne ja tänne, vastannut kysymyksiin, saat vihdoin passinesi luvan mennä vierailemaan – ensin emämaahan Ruotsiin ja sieltä eteenpäin – jos matka muualle on”, toimittaja Artturi Aalto kuvasi matkakertomuksessaan passinhakijan taivalta vuonna 1920.
TOISIN on 2020-luvulla. Passihakemuksen voi nyt täyttää vaivatta verkossa. Sen jälkeen kutsu käy piipahtamaan poliisilaitokselle, mikäli tarpeen on. Useimmissa tapauksissa matkustusasiakirja toimitetaan pienen verkkosurffailun vaivalla vaikkapa lähikioskin tiskin taakse.
Todellisuus on tosin näin auvoinen vain viranomaisten nettisivuilla. Jos passihakemusta varten on tosiaan tarpeen asioida poliisilaitoksella, se on helpommin sanottu kuin suoritettu.
Käynti lupapisteessä vaaditaan esimerkiksi silloin, jos passin on unohtanut uusia ajoissa. Tällöin sen sormenjälki on päässyt vanhenemaan, sillä sormenjälkinäyte saa olla enintään kuuden vuoden ikäinen. Ajoissa passia hakevakin joutuu käymään poliisilaitoksella tunnistautumassa keskimäärin joka toisella hakukerralla.
Tätä kirjoittaessa seuraava vapaa aika Tampereen poliisipääaseman lupapisteeseen irtoaa syyskuulle. Kangasalan ja Valkeakosken lupapisteissä pääsisi passiluukulle ajanvarauksella lokakuussa.
PASSIBYROKRATIA on synnyttänyt kaksi ilmiötä. Ensinnäkin poliisiasemien lupapisteiden ympärillä mutkittelevat aamuisin jonot, joihin varhaisimmat saapuvat jo aamun hämärässä. Asioimaan pääsee tai useimmiten ei pääse myös ilman ajanvarausta. Myöhäisimpiä käännytetään jonosta pois, kuulopuheet kertovat.
Toisekseen netissä etukäteen varattavista ajoista käydään kilpailua, jossa ei säästellä virtuaaliverta. Kun peruutusaika vapautuu poliisin nettisivuille, se myös menee hujauksessa. Näppärimmät sormet ja nopeimmat laajakaistat palkitaan.
HENLEY Passport Index listaa vuosittain maailman parhaita passeja, ja Suomi on komeillut tässä tilastossa pitkään aivan kärkipäässä. Arvelen, että sijoitus ei perustu ainakaan passin hakemisen helppouteen.
Kolumnissa on käytetty passin historian osalta lähteenä Paula Haaran ja Asko Lehmuskallion teosta ”Ruumiin ja dokumentin kytkökset : Suomen passin historia”.