ON hyvä aika ajoin pysähtyä ja pohtia,
miettiä ja itseltämme kysellä:
katsommeko toista väheksyen,
lausummeko sanoja loukkaavia
ja teemmekö tekoja satuttavia?
VAIKKA emme tahdo tehdä pahaa,
emmekä sanoillamme muita satuttaa,
siihen me kuitenkin monesti joudumme.
Ja mitä siitä aina seuraa?
Se murheelliseksi mielet saa.
MITÄPÄ jos kulkisimme toista tietä,
tietä arvostavan ja hyväksyvän katseen,
tietä lempeiden ajatusten, sanojen,
tietä välittävien ja hyvien tekojen:
toimisimme rakastaen lähimmäistä?
Petri Kähkönen
