Asukkaiden vähäinen valta näkyy myös sotea koskevissa ratkaisuissa kuten palveluverkoston karsimisessa ja virtaviivaistamisessa. Käytännössä jonkun paikkakunnan alueelta terveyspalvelut loppuvat kokonaan, vaikka soteuudistuksen tavoitteena oli vahvistaa peruspalveluja sekä luoda tasa-arvoisempaa palvelujen saatavuutta. Aiempien tutkimusten valossa välimatkan kasvaessa palvelupisteeseen palvelun käyttö vähenee merkittävästikin: kauaksi on pitkä matka.
Pirkkalan sote-asema näyttää kuitenkin pysyvän toistaiseksi olemassa. Tosin esimerkiksi nyt kesän aikana palveluita tarjotaan kevennetysti, eikä esimerkiksi kiireettömiä vuosikontrolleja järjestetä.
Päättäjät ovat varmasti palveluverkkoa koskevissa ratkaisuissa pakkoraossa, koska rahaa on vähän. Silti voidaan kysyä, onko kaikki rahakivet käännetty ja säästömahdollisuudet mietitty palveluverkkopäätösten osalta tai voisiko soten kustannuksia karsia jollakin muulla tavalla kuin keskittämällä palveluita haja-asutusalueella asuvan kannalta kovin kauaksi.
Suhtaudun itse esimerkiksi myönteisesti Pirkanmaallakin kehitettäviin digipalveluihin. Usein digipalvelut myös mahdollistaisivat hajautetun ja paikasta riippumattoman työn tekemisen. Pitäisikin keskustella siis siitäkin, voisiko digipalveluiden toteutuksella myös turvata palveluverkkoa, kun työkuormaa olisi mahdollista jakaa tasaisemmin eri palvelupisteiden välillä.
Lopuksi on kysyttävä, onko sotessa valta väärässä paikassa. Tampereen yliopiston kyselyssä aluevaltuutetuista yli 90 prosenttia arvioi, että hyvinvointialueen viranhaltijoilla ja ohjaavilla ministeriöillä on vahvat vallankäytön mahdollisuudet. Olisiko kuitenkin parempi, että myös ylhäältäpäin ohjatun junttamallin sijaan asukkaillakin, eli niillä asiakkailla ja potilailla olisi joku sanan sija tehtävissä ratkaisuissa.
