HYVÄÄ hiljaista viikkoa!
Tänä pääsiäisenä mieleni päällä on ollut hiljaisen viikon erilaiset tunteet ja niiden kirjo. Kiirastorstaita voisi mielestäni kuvailla odotuksen, pettymyksen ja jännityksen tunteilla.
Jeesus tiesi, mitä oli edessä. Voisin kuvitella, että jännitys, pettymys Juudaksen toimintaan ja toisaalta odotus tulevista tapahtumista, on läsnä. Rukoilihan Jeesus vielä ennen vangitsemistaan: ” Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luukas 22:42).
Kiirastorstain tunnelmista päästään pitkäperjantain eri tunnelmaan. Jeesuksen kärsimys ristinpuulla oli varmasti kaikkia järkyttänyt tapahtuma. Jeesuksen lähimmäiset kokivat suuren menetyksen ja suuri suru valtasi ihmiset.
Suuresta surusta pääsemme Pääsiäisaamun suureen iloon. Jeesus on noussut kuolleista ja elää ikuisesti! Voisiko sen parempaa sanomaa kuulla tuon surun jälkeen? Naiset haudalta tullessaan olivat riemua täynnä, kun kuulivat enkeliltä ilouutisen. Pääsiäisen sanoma on täynnä iloa ja riemua.
PÄÄSIÄISEEN siis kuuluu monia tunteita, niin kuin elämään aina.
Tapahtumien läpikäyminen tunteiden kautta avaa lisää pääsiäisen sanomaa itselleni. Pääsiäisen tunteista lopulta suuri ilo ja onnellisuus täyttää ihmisten sydämet. Jeesus on kuollut meidän jokaisen puolesta, voittanut kuoleman kuolemalla. Hän elää, Hän on ylösnoussut!
”Miksi hiivit hänen haudalleen, hän ei ole enää täällä. Etkö aamun huomaa valjenneen. Hän ylösnoussut on. Halleluja tulkaa katsomaan, Hän ei ole enää täällä. Halleluja, soikoon maailmaan: Hän ylösnoussut on!”
Pekka Simojoki – Hän ei ole enää täällä
