KURIKKAKALLION kaava-alueen hakkuut ovat puhuttaneet kuntalaisia, ja kaava on saanut paljon julkisuutta Elokapinan protestien johdosta.
Avohakkuu on kieltämättä pysäyttävä näky, vaikka olen maalta kotoisin olevana tottunut niihin törmäämään. Alle kouluikäisestä asti aktiivisesti suunnistaneena sekä partiolaisena olen liikkunut paljon erilaisissa metsissä. Silloin tällöin tuttu lenkkipolku päättyikin hakkuuaukon reunaan. Kainuun rastiviikoilla, joissa suunnistuskartasta suuri(n) osa saattoi olla hakkuualuetta, sitä todella lapsena oppi, miltä karttaan merkitty kuvioraja näyttää maastossa.
Kun lähimetsän luontopolulle ilmestyi avohakkuu, moni on ymmärrettävästi järkyttynyt. Jotkut kommentoivat kauhisteluihin, että saahan maanomistaja metsää myydä.
Tämä kaava-asia on kuitenkin eri asia kuin metsätalouden harjoittaminen. Hakkuuaukoille kasvaa ajan myötä uusi metsä, vaikkakin tuskallisen hitaasti. Asfaltointi ja rakentaminen sen sijaan tuhoavat metsän iäksi. Se metsä, jota moni pirkkalalainen voi vielä kutsua lähimetsäksi, karkaa koko ajan kauemmas.
Se metsä, jota moni pirkkalalainen voi vielä kutsua lähimetsäksi, karkaa koko ajan kauemmas.
USKON Kurikkakallion kaavan aiheuttaman hämmennyksen lisäävän sekä tietoisuutta Puskiaisten oikaisusta että oikaisun ja siihen liittyvien massiivisten kaavoitussuunnitelmien vastustusta. Jos maakuntakaavan suunnitelmat toteutuvat, Pirkkalan ja Lempäälän välinen yhtenäinen metsäalue on mennyttä.
Päättäjät eivät voi noin vain sivuuttaa kasvavaa vastustajien joukkoa. Pirkkalan ympäristöyhdistyksen adressi on kerännyt jo yli 10 000 allekirjoitusta.
Olen kuullut, että jotkut luulevat oikaisua vastustavien ajavan metsien pakkosuojelua. Tästä ei ole kyse. Itse en ainakaan vastusta metsätaloutta, olen ollut monta kesää töissäkin metsäteollisuusyrityksessä. Toki avohakkuiden ja puupeltojen sijaan toivoisi monimuotoisuutta tukevien vaihtoehtojen yleistyvän, mutta se on eri keskustelu.
Kaikille teille, joita huolettaa lähimetsien kohtalo: Liittykää Facebook-ryhmään “Ei Puskiaisten moottoritietä – vaikuta lähiluonnon puolesta!”
Katariina Nissinen
