VIISI TÄHTEÄ: Suosittu La Traviata kukoistaa täyteläisenä Tampereen Oopperassa

Giuseppe Verdin La Traviata jää 78-vuotiaan Tampereen Oopperan historiaan ainutlaatuisena saavutuksena. Maakuntaooppera tarjoaa nyt huppuunsa viritettyä taiteellista tasoa, joka vetää vertoja Euroopan takuuvarmojen vuosisataisten oopperatalojen tarjonnalle. Sopraano Marjukka Tepponen räväyttää Violetta Valéryn roolissa tehden sen palavalla rakkaudella ja kuolettavalla surulla. Tenori Paolo Fanale Alfredo Germontin osassa hehkuu niin palavaa intohimoa kuin lamaannuttavaa menetyksen tuskaa. Tampere Filharmonia ja Tampereen Oopperan kuoro ovat tinkimättömiä korkeassa tasossaan. Samuel Harjanteen ensiluokkainen ohjaus paketoi elämyksen, joka kirjoitetaan suomalaisen oopperataiteen historiaan.

Sopraano Marjukka Tepponen häikäisee Violettana Tampereen Oopperan La Traviatassa. (Kuva: Petri Nuutinen)

La Traviataa on esitetty jo runsaan 170 vuoden ajan maailman oopperataloissa. Giuseppe Verdin teoksesta on muodostunut yleisöjen rakastama kestosuosikki. Se on ollut monien oopperatalojen takuuvarma kassamagneetti, kun ne ovat tarvinneet taloutensa vakaannuttamista. Kun teos on hitti, sen toteutuksien laatu heiluu laidasta toiseen – mahalaskuista megasuorituksiin.

Herran vuonna 2024 Tampereen Ooppera tekee La Traviatalle häikäisevää kunniaa. Käsissä on täydellisyyttä hipova toteutus. Tämän teoksen jokainen esitys ansaitsee täyden katsomon.

Tampereen Oopperan La Traviatassa mitään ei ole jätetty onnenkantamoisen tai sattuman varaan. Jokaista palasta työstettäessä on satsattu korkeaan tasoon. Lopputulos on sen mukainen. Ensi-illassa oopperakone ei yskinyt. Se kulki eteenpäin kuin juna.

Harjanne debytoi oopperan ohjaajana

Älykästä ja johdonmukaista, että myös Tampereen Ooppera turvautui La Traviatan ohjauksessa Samuel Harjanteen kykyihin. Suomen teatteripääkaupungissa on vankka tietämys, että Harjanne on suvereeni ohjaaja musiikkiteatterin maailmassa. Hänen kädenjälkensä on siivittänyt niin Tampereen Teatterin kuin Tampereen Työväen Teatterin suuria produktioita historiallisiin menestyksiin.

La Traviata Tampereella jää Harjanteen henkilöhistoriaan hänen ensimmäisestä oopperaohjauksestaan. Nyt kaikki ensi-illassa esityksestä nauttineet tietävät, että kunnian kukko laulaa kiittävästi nimenomaan Harjanteen oivaltavalle ohjaukselle.

Harjanteen käsissä paljon esitetty ja monen katsojan monta kertaa kokema La Traviata avautui jotenkin aikaisempaa syvällisempänä ja täyteläisempänä tarinana.

La Traviata kertoo riipaisevasti langenneen naisen tragedian Alexander Dumas’n Kamelianainen-teokseen pohjautuen. Oopperan sanoma puhuttelee jokaisessa maailmankolkassa, jossa on tuntevia ihmisiä. Tämänkertaista toteutusta seuratessa oivaltaa, että suurella rakkaustarinalla on aina paikkansa inhimillisessä elämässä. Rakkaus ei roihahda käskystä. Henkilökemiat vetävät puoleensa tai sitten eivät. Kun ihmiset ovat luodut toisilleen, rakkauden siteet kestävät tukahduttavatkin vastoinkäymiset.

Kuolema on aikanamme ulkoistettu. La Traviata päättyy Violettan poismenoon, jossa suuren rakkauden, elämän ainoan naisen menetys pysähdyttää. Sydän särkyy. Kaipaus on loputon.

Tämän upean kaksikon ansiosta La Traviata on oopperatapaus. Tenori Paolo Fanale Alfredona tulkitsee rakkauden mystistä kieltä vaikuttavasti. Sopraano Marjukka Tepponen laulaa lumoavasti, ja hänen koko vartalonsa kertoo kehonkielellä palavasta rakkaudesta ja sen kurjistavasta luopumisesta. (Kuva: Petri Nuutinen)

Tepponen ja Fanale ovat kuin luodut toisilleen

Tampereen Ooppera on kiinnittänyt La Traviataan korkeatasoisen taiteilijoiden joukon. Nyt roolihahmojen ja niiden tulkitsijoiden iät ovat luonnollisessa balanssissa. Uskottavuus kumpuaa siitä, että ihastuminen, rakastuminen ja luopumisen tuska ovat aidosti kohdattavissa. Aariat raikuvat nyt syvien tunteiden tulkkeina.

Ensi-illan yleisö muistaa sopraano Marjukka Tepposen roolityön maailman tappiin saakka. Tepposen täyteläinen ääni pukee tunteiksi ihastumisen ja rakastumisen mysteerion sekä siitä luopumisen raatelevan henkilökohtaisen tappion. Puhumattakaan mielenliikkeistä kuoleman portilla.

Tepponen on suomalaisen oopperataiteen megatähti, jonka tie vie tulevaisuudessa entistä enemmän kansainvälisille areenoille.

Alfredo Germontina laulaa tenori Paolo Fanale, jonka runollisen lyyrisessä äänessä on kaikki sokeasti rakastuneen miehen tunteet pakkomielteisestä intohimosta elämänsä naisen pauloissa ja vastenmielisen alistumisen tarjoamassa jääkaudessa.

Baritoni Arttu Kataja Giorgio Germontina, Alfredon autoritäärisenä isänä antaa äänen voimakastahtoiselle perheenpäälle. Ensi-illassa Kataja sai täydestä ansiosta voimalliset bravo-huudot.

Tenori Tuomas Miettola, mezzosopraanot Niina Keitel ja Elli Vallinoja, basso Markus Suihkonen, baritoni Ville Rusanen, bassobaritoni Jussi Juola, tenori Taavi Niinimaa, baritoni Janne Salmenkangas ja baritoni Juho Stén muodostavat miehityksen, joka vastaa La Traviatan koskettavan musiikin kauniista tulkinnasta. Tässä joukossa ei ole heikkoa lenkkiä. Roolitus takaa huppuunsa viritetyn oopperaelämyksen.

Filharmonia ja kuoro ovat takuuvarmoja

Tampereen Oopperan vankka kivijalka rakentuu korkeatasoisesta Tampere Filharmoniasta ja pedantista Tampereen Oopperan kuorosta. Ne molemmat tarjoavat ainutlaatuiset voimavarat oopperan tekemiselle.

Tässä yhteydessä on tärkeää muistuttaa, että moni maakuntaooppera on joutunut viime vuosina laittamaan pillit pussiin. Tampereen Ooppera on Tampere-talon siipien suojassa turvallisessa kulttuurikehdossa. Pirkanmaalla ymmärretään, että kulttuuri on kasvumaakunnan keskeinen vetovoimatekijä.

Italialainen kapellimestari Giancarlo Andretta tuntee maanmiehensä, maestro Verdin perinnön, joten Andretta saa Tampere Filharmonian soittamaan verdimäisen herkästi ja koskettavasti.

Kuorokapellimestari Heikki Liimola pitää tarkasti huolen siitä, että Tampereen Oopperan kuoro on joka esiintymiskerta täydessä vireessä. Vaikka kuorolla on La Traviatassa suhteellisen pieni rooli, kuoro tekee osansa sitäkin suuremmalla pieteetillä. Ohjaajan nero ratkaisu tuo kuorolaiset suureen saliin yleisön keskuuteen.

Oopperaesitys jos mikä on kokonaistaideteos. Moni katsoja ammentaa esimerkiksi lavastuksesta ja puvustuksesta. Peter Ahlqvistin suunnittelemat lavasteet johdattavat katsojat La Traviatan todellisiin maisemiin. Erityisen kiitokseni annan oopperan alkuosassa oleville pikareille, joissa taidokkaat tanssijat tunnelmoivat.

Tinja Salmen pukusuunnittelu kantaa koko esityksen ajan. Vaatteet kertovat kantajiensa asemasta ja arvosta.

Ville Syrjä säväyttää valoratkaisuillaan. Kuinka moni oopperavieras pohtikaan, ovatko esiripussa säkenöivät helmet konkreettisia esineitä vai valoilla synnytettyjä efektejä.

Videot ovat keskeinen osa esillepanoa. Toni Haarasen videot elävöittävät kokonaisvaikutelmaa, ja hänen ratkaisunsa ovat perusteltuja.

Hyvät ihmiset, myös ensikertalaiset, menkää nyt Tampere-taloon! Tämänkertaisen La Traviatan ansiosta oopperataide saa varmasti uusia ystäviä.

MATTI PULKKINEN