KAKSI joulun ehdotonta päähenkilöä ovat Jeesus ja Joulupukki. Kummankin pitkäpartaiseksi kuvatun asuinpaikassa on ollut viime aikoina kuohuntaa.
Joulupukin kerrotaan asuvan Savukosken Korvatunturilla, joka on aivan Suomen itärajalla. Sitä vartioidaan nyt koko Euroopan voimin. Luulisi Joulupukillakin olevan turvallista. Sitä ei Jeesuksella olisi, jos eläisi.
Jätetään Joulupukki valjastamaan porojaan vuoden ainoaa työpäiväänsä varten ja siirrytään Pyhälle maalle.
PYHÄ maa on epämääräinen käsite, mikään varsinainen maahan se ei ole. Raamatun kuvaukset sen ovat aikoinaan piirtäneet.
Toinen joulun päähenkilö, Jeesus, syntyi sinne Rooman valtakunnan aikoina runsas 2000 vuotta sitten. Tarkkaa aikaa ei kukaan tiedä, mutta joku syntymäaikahan jokaisella pitää olla. Jeesuksella se on merkitty joulupäiväksi. Siitä eteenpäin kaikki on historiaa, jonka tuntee jokainen, peräpirtin pakanakin.
Tällä hetkelläkin Jeesuksen jalanjäljet ovat veriset.
Puuttumatta syihin, seuraukset ovat hirvittävät, yksi osa Pyhää maata on lähes tuhoutunut ja ihmisiä on kuollut tuhansittain, hädässä on miljoonittain. Mikähän kirous seutua hallitsee, sillä sen historia on täynnä sotia ja valloituksia.
KÄVIN vaimoni kanssa parikymmentä vuotta sitten Israelissa. Se oli toisen Intifadan (palestiinalaisten kansannousu) aikaa. Sen aikaiset tapahtumat palautuivat nyt mieliin, vaikka silloin ei joulunaika ollutkaan.
Useat puhkesivat itkuun, jotkut valahtivat polvilleen.
Raamatun tapahtumat vilisevät ihan autonomisesti jo paikannimissä, kuten vaikka Itkumuuri, jonka Herodes rakennutti hieman ennen Jeesuksen syntymää. Nimensä veroinen on paikka.
Käyntimme tapahtumat lähtivät vyörymään ollessamme Getsemanen puutarhassa, josta näkyi kilometrien päähän. Sieltä kuului voimakas jysäys ja savupatsas nousi korkealle. Myöhemmin selvisi, että joku palestiinalaisten johtaja siellä päätyi pilven reunalle.
Myöhemmin samana päivänä ryhmämme oli syömässä Länsirannan Betlehemissä, keskustan kellariravintolassa. Ruoka oli juuri saatu eteen, kun ulkoa kuului pamaus. Haarukat ja veitset jähmettyivät, katsoimme toisiamme.
Viimeinen ateria? Ei, rauhalliselta tuntui, ja syöminen jatkui. Ei suomalainen vähällä ruokailua kesken jätä!
JERUSALEMISSA sijaitsee se kaikkein pyhin, Jeesuksen syntymäkirkko. Ei Jeesus tietenkään syntynyt kirkossa, vaan kirkko on kahteenkin kertaan rakennettu Jeesuksen syntymäluolan päälle, viimeksi noin 1500 vuotta sitten.
Luolaan laskeuduttiin jonossa, jossa luultavasti jokaisella nousi tunteet pintaan. Vaikka kuinka monta nähtävyyttä oli tullut katsottua, tässä oli jotain erityistä. Ihmisiä oli ilmeisesti monesta maasta. Useat puhkesivat itkuun, jotkut valahtivat polvilleen.
Vierailua luolassa voisi kuvata joulujäristykseksi!
Käyntiimme Israelissa päättyi matkailu sinne, muistaakseni ainakin pariksi vuodeksi.
Turha surra päättynyttä turismia nytkään. Surraan ihmiskohtaloita. Jälleen on Pyhä maa sekasorrossa, jonka syitä on vaikea käsittää. Täksi jouluksi laitettiin Jeesuksen syntymäkirkon ovelle pönkkä. Tiettävästi ensimmäisen kerran joulun juhlinta peruttiin Betlehemissä.
Toivotetaan toinen toisillemme rauhallista joulua!
Kirjoittaja on Härmälänrannan talvi- ja Pirkkalan Uittamon kesäasukas.
