JEESUKSEN luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. (Matt. 16:1-4)
Millaisia asioita sinä osaat jonkun aavistuksen pohjalta ennakoida? Entä etsitkö epävarmassa tilanteessa joskus jotain vihjettä itsesi ulkopuolelta? Tai päinvastoin, siedätkö epävarmuutta niin hyvin, että et edes yritä arvailla, mitä tuleman pitää? Mitä ylipäätään on tekstin kuvaama merkkien vaatiminen tai hakeminen? Ja mitä se palvelee?
Merkkien etsimisessä voidaan nähdä ajattelumallia, jota kutsutaan myös maagiseksi. Maaginen ajattelu on lapsille melko tavallista. Moni muistaa esimerkiksi hypyt kivetysten saumoja välttäen, jotta mitään ikävää ei tapahtuisi. Samoin niin sanotut vanhan kansan uskomukset edustavat jonkinlaista maagista mielenmaisemaa. Näyttää myös siltä, että mitä epävarmempaa elämä on, sitä enemmän ihmisessä alkaa elää tarve erilaisten merkkien tai ylipäätään mielekkyyden löytämiseen.
Jeesus vastasi aikansa merkkien kyselijöille kuitenkin melkoisen ykskantaan, että ainakaan heille ei ylimääräisiä merkkejä annettaisi. Ainoa merkki, minkä Jeesus lupasi, oli niin sanottu Joonan merkki, joka viittasi Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemiseen. Itse mietin, että omalla tavallaan Jeesuksen vastaus on myös vapauttava. Osuu se johonkin tässä ajassakin, kun maailman tilanteen takia ilmassa on niin paljon epävarmuutta ja myös erilaiset, kummallisetkin selitysmallit ovat saaneet sijaa.
VASTALÄÄKETTÄ ulkoisten merkkien lukemiselle ja yrityksille hallita turvattomuutta on myös luottamus. Rauhaa rauhattomassakin tilanteessa voi antaa usko Jumalaan ja siihen, että on olemassa suuremmat käsivarret. Kutsun siksi sinua yhtymään kanssani ortodoksisen kirkon Kiitosakatistoksen sanoihin. Lyhyt rukouskirjanen syntyi aikanaan Neuvostoliitossa vaativissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Silti siellä rukoillaan näin:
Kunnia Sinulle Jumala kaikesta, mitä hyvyydessäsi olet meille ilmoittanut.
Kunnia Sinulle kaikesta, mitä viisaudessasi olet meiltä salannut.
Kunnia Sinulle ikuisuuden läsnäolosta ajallisen maailman keskellä.
Kunnia Sinulle kätketyistä ja näkyvistä lahjoistasi.
Kunnia Sinulle elämäni jokaisesta askeleesta.
Kunnia Sinulle kaikista surun huokauksistani.
Kunnia Sinulle jokaisesta ilon hetkestä.
Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.
