KUN kouluista tehdään vierailuja taidenäyttelyihin, kyseessä on ehkä tyypillisesti kuvataiteen tunti. Mutta voisiko taide toimia innostajana myös matematiikan tunneilla?
Pirkkalan Galleria 2:ssa avautui torstaina näyttely, jossa taide ja matematiikka yhdistyvät konkreettisesti. Mediataiteilija Jan Jämsénin tekstiilipainetuissa tauluissa piilee kussakin taustalla noin viikon ohjelmointityö.
Tutkimusmatka tuntemattomaan -näyttelyn taulut ja animaatioteos edustavat fraktaalitaidetta, tietokonetaiteen muotoa, jossa tärkein työkalu ihmismielen lisäksi on tietokone ja sen prosessointikyky.
FRAKTAALITAITEESSA esitetään matemaattisin kaavoin laskettuja geometrisiä kuvioita. Yksi taidemuodon tunnuspiirteistä on, että siinä toistuu samoja kuvioita äärettömästi laajentuen, suurentuen tai pienentyen.
Osaavan ja huolellisen tekijän käsissä tuloksena syntyy psykedeelisiä toisiinsa kiertyviä kuvioita. Kuin avaruuden tähtijoukkoja, kukkaketoja tai kumottuja korurasioita, joissa samat perusmuodot toistuvat loputtomiin.
EIKÖ kuulosta tutulta? Ei ihme. Fraktaalitaidetta tekee Suomessa Jämsénin arvion mukaan kolme tai neljä ihmistä, hän itse mukaan lukien. Taidemuodosta on turha etsiä kursseja kansanopistoista. Jämsén kertoo olevansa fraktaalitaiteessa itseoppinut, vaikka taustalla onkin painotuotannon ammatillinen koulutus ja muotoilijan koulutus Lahden ammattikorkeakoulusta.
Jämsénin animoituja teoksia on nähty aikaisemmin esimerkiksi Oriveden taidekeskus Purnussa ja Helsingissä Oodi-kirjastossa. Supersankarielokuvien ystäville fraktaalitaiteen idea on voinut tulla vastaan myös Guardians of the Galaxy 2 -elokuvassa, jossa erään planeetan ulkoasu oli toteutettu fraktaaleilla – Jämsénin mielestä tosin kehnosti, pelkkiä perusmuotoja käyttäen.
JÄMSÉNIN ura fraktaalitaiteen parissa alkoi vuonna 2013. Hän työsti lukion loppumetreillä elokuvaa, jossa hän halusi yhdistää videokuvaan digitaalisia elementtejä. Yritys epäonnistui, mutta kiinnostus digitaaliseen taiteeseen jäi.
Jämsén käyttää teoksiinsa vanhempaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoa nimeltä Apophysis.
Taiteilija muistuttaa, että tässäkin taidemuodossa ihminen tekee työn. Ilman ihmisen ohjausta ”tietokone ei tiedä yhtään, mitä tapahtuu”. Pienen yksityiskohdan muuttaminen vaikuttaa koko työhön, ja muutosten jälkeen menee aina tovi odottaessa, että kone laskee kuvan uudestaan.
”Jos ohjelmassa on tekemisissä alle 10 muuttujan kanssa, kaikki on sujuvaa, mutta jos muuttujia on 30, se menee hyvin hitaaksi. Olen tehnyt töitä jopa 100 muuttujalla. Silloin kone ei renderöi enää niin helposti”, Jämsén sanoo.
Näyttelyn tauluihin Jämsénillä meni kuhunkin noin viikko, animaatioteokseen kolme kuukautta.
”Käsin voi laskea ihmiset, jotka pystyvät tekemään tätä näin tarkasti. Meitä ei ole kovin montaa.”
ERÄSTÄ Jämsénin aiempaa näyttelyä tuli hänen yllätyksekseen katsomaan matematiikan ryhmä paikallisesta koulusta. Voisiko sama tapahtua Pirkkalassakin, Jämsén miettii.
”Olin itse tosi huono matematiikassa koulussa. Silloin olisi ollut kivaa nähdä tällaisia konkreettisia asioita, mitä matematiikalla voi tehdä pelkän laskemisen lisäksi”, Jämsén sanoo.
