KORKEA ikä ei välttämättä ole riski liikenteessä. Jos toimintakyky on hyvä eikä ajoterveyttä haittaavia sairauksia ole, mikään ei estä ajamasta pitkiäkin matkoja.
– On toki totta, että esimerkiksi kehon haurastuminen näkyy onnettomuuksien taustalla jo 75 ikävuodesta ylöspäin. Geriatrit puhuvat 85 vuoden ikärajasta, jolloin toimintakyky alkaa usein selkeästi heiketä, sanoo Liikenneturvan suunnittelija Mia Nyholm.
Ikä tuo tullessaan asioita, joita jokaisen on syytä huomioida liikenteessä. Näistä yksi on näkökyky. Pimeällä ajo voi tuntua ikävältä eikä hahmottaminen onnistu samaan tapaan kuin nuorempana. Väripintojen erottaminen voi olla hankalaa. Ajovalojen häikäistessä kannattaa Nyholmin mukaan suunnata katsetta hiukan oikealle. Joskus on hyvä ratkaisu olla ajamatta pimeällä, jos se suinkin on mahdollista.
Nyholm korostaa, että ajokunto ja ajoterveys ovat kaksi eri asiaa. Ajokunto voi heiketä kellä tahansa hetkellisesti väsymyksen, tunnekuohun tai tilapäisen sairauden seurauksena. Ajoterveys on jo laajempi käsite, ja tässä voivat vaikuttaa taustalla muistisairaudet tai muut pitkäaikaissairaudet.
MITKÄ sitten ovat merkit, jolloin hälytyskellojen tulisi soida?
– Autossa näkyvät toistuvat kolhut, voimakas vireystilan vaihtelu, muistin heikkenemisen näkyminen jo selvästi arjessa.
Nyholmin mukaan sekin on yksi signaali, jos ei enää halua päästää lastenlapsia isovanhempien kyytiin. Taustalla voi olla ajoturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten ajonopeuden voimakas vaihtelu, epävakaus kaistanvaihdossa, poukkoilevuus ylipäätään.
Muistitutkimuksia pelätään hieman turhaan. Silloin, kun sairaus on vielä lievä, pystyy yleensä ajamaan henkilöautoa.
Mia Nyholm
MONELLE ikäihmiselle muistin tutkituttaminen on kova paikka.
– Muistitutkimuksia pelätään hieman turhaan. Silloin, kun sairaus on vielä lievä, pystyy yleensä ajamaan henkilöautoa. Lääkityksen aloittaminen ajoissa voi pitää yllä ajokykyä pidempään.
Mia Nyholm tähdentää läheisten ihmisten merkitystä ikääntyvän ajoasioissa. Aina puheeksi ottaminen ei välttämättä ole aikuiselle lapselle helppoa, jos huomaa vanhempansa ajokyvyssä muutoksia.
– On tärkeää ottaa esiin konkreettisia esimerkkejä liikkeellä olemisesta, huomasiko asianomainen tietyn asian siellä. Kannattaa myös miettiä, kuka puhuu asiasta. Joskus etäämmällä oleva, esimerkiksi vävy tai miniä, voi olla parempi ottamaan asian esille.
Liikenneturvan nettisivuilta löytyy itsearviointiopas ikääntyvälle kuljettajalle. Se on Nyholmin mukaan hyvä opas myös lähiomaisille.
AJOKORTISTA luopuminen kaventaa merkittävästi itsenäistä liikkumista, ja sillä voi olla iso merkitys elämänlaatuun.
– Kannattaa ajoissa keskustella eri vaihtoehdoista, kuten joukkoliikenteestä, palveluliikenteestä, taksista, kimppakyytimahdollisuudesta. Myös neuvontapuhelimia ikääntyneille on kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Ikääntyväksi kuljettajaksi lasketaan jo 65 vuotta täyttänyt, mutta kuten sanottua, yksilölliset erot toimintakyvyssä ovat merkittävät.
– Meillä on Suomessa myös joitain sata vuotta täyttäneitä kuljettajia.
