PIRKKALAN kotiseutuneuvoksen Jouko Hillukan muistoseminaarissa kuultiin syyskuun alussa Pirkanmaan maakuntamuseon yksikön päällikkö Anna Lyyra-Seppäsen esitelmä Pirkkalasta arkeologisena ja historiallisena erityisalueena.
Lyyra-Seppänen nosti esiin muutamia erityisen tärkeitä kohteita Pirkkalan alueella ja muistutti samalla kulttuuriympäristön vaalimisen tärkeydestä.
”Pirkkalassa merkittävä rakennushistoria, ainutlaatuinen maisema ja arkeologisesti tärkeät löydöt lyövät monin paikoin kättä”, Lyyra-Seppänen sanoi.
”Jokainen meistä voi oppia kulttuuriympäristön lukutaitoa, tämän taidon esimerkiksi kotiseutuneuvos Hillukka itse osasi erinomaisesti. Kulttuuriympäristön lukutaidossa on kyse siitä, että erilaisia tietoja ja havaintoja yhdistelemällä löydetään kulttuurihistoriallisten arvojen tihentymät, joissa voidaan pysähtyä paikan hengen äärelle.”
PIRKKALASSA on yhteensä 118 muinaismuistorekisterissä olevaa arkeologista kohdetta, jotka sijoittuvat muun muassa kivi- ja rautakaudelle. Yksi arkeologisesti merkittävimmistä kohteista on Tursiannotko, jossa esimerkiksi luuaineisto on runsasta ja hyvin säilynyttä. Alueelta on löytynyt myös puurakenteita, mikä on harvinaista.
Alueella suoritettiin ensin Pirkanmaan maakuntamuseon toimesta koekuopitusta vuonna 2012, ja vuonna 2013 aloitettiin Pirkkalan kunnan kustantamat pelastuskaivaukset kevyen liikenteen väylän vuoksi. Myöhemmin alueella on toteutettu opetus- ja yleisökaivauksia.
”Tursiannotkon alueella on kerroksisuutta, toisin sanoen aluetta on asutettu yhtäjaksoisesti viikinkiajan alkupuoliskolta eli 800-luvulta alkaen”, Lyyra-Seppänen kertoi.
”Alkuun aluetta asuttivat viikinkiajan eränkävijät ja kaskiviljelijät. Alueelta on löytynyt myös myöhäisrautakautisia rakennusjäänteitä, muun muassa mahdollinen kiuasuunin pohja. Tursiannotkon suotuisuudesta asumisen kannalta kertoo sekin, että alueella asuttiin tiiviisti myös keskiajalla.”
ITSE Pirkkalan kylästä kasvoi keskiajalla oikea suurpitäjä, laajimmillaan 17 talon keskittymä, joka oli vuorovaikutuksessa myös Pyhäjärven pohjoisenpuolisiin alueisiin. Pirkkalan tärkeydestä niin arkeologisesti kuin kulttuurihistoriallisesti kertovat myös alueen ikivanhat paikannimet, nimistö voi alueilla säilyä samana satoja ja jopa tuhansia vuosia.
”Kielitieteilijä Mikko Heikkilän mukaan jotkut Pirkkalan paikannimet ovat vanhempia kuin yksikään nykypäivänä pystyssä oleva rakennus Suomessa”, Lyyra-Seppänen totesi.
Pirkkalan on ollut emäseurakunta jo 1200-luvulla ja paikkaa, jossa sen vanhin kirkko on aikoinaan sijainnut, on etsitty ahkerasti. Pitäjät ja seurakunnat ovat olleet rajoiltaan erilaiset, joten toisaalta ei voida sanoa, että tietty pitäjä on kuulunut yksi yhteen johonkin tiettyyn seurakuntaan.
”Ensimmäinen kirjallinen maininta vanhasta Pirkkalan kirkosta on Kustaa Vaasan syyskuussa 1551 päivätystä kirjeestä, jossa seurakunta sai luvan käyttää kirkon kymmenyksistä Pyhän Jakobin kirkon korjaustarpeisiin.”
Pyhän Jakobin kirkko ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Pirkkalan keskiaikainen kirkko, vaan alueella on siis todennäköisesti sijainnut jo aikaisemmin useita toisiaan seuranneita puukirkkoja. Vanhin niistä on luultavasti ajoittunut 1200-luvulle tai 1300-luvun alkuun.
LYYRA-SEPPÄNEN on aikaisemmin työskennellyt Pirkkalan kunnan sivistyspalveluissa, missä hänen erityisosaamisenaan olivat kunnan omistamat vanhat rakennukset. Eri-ikäinen rakennuskanta on hänen mukaansa ehdoton kulttuurihistoriallinen rikkaus.
”Rakennusten käyttäminen ja asiallinen ylläpito ovat kaikkien rakennusten kohdalla parasta mahdollista suojelua.”
Kotiseutuneuvos Hillukan kirjoittamassa ja Pirkkalaisen päätoimittajan Antti Jokisen valokuvaamassa kirjassa Pirkkalan satavuotiaat (Pirkkala-seura, 2005) on esitelty kaikki Pirkkalan alueen yli satavuotiaat rakennukset.
Vanhat rakennukset ovat oman aikakautensa rakentamisen taidonnäytteitä, joista voimme oppia niin rakennusteknisesti kuin estetiikassakin.
”Samalla vanha rakennuskanta antaa perspektiiviä ja luo ikkunan arvokkaaseen pitäjän menneisyyteen. Onkin tärkeää välittää kulttuurihistoriallista tietoa eteenpäin niin, että tieto ja tarinat eri kohteista nousevat siivilleen ja tavoittavat yhä uudet sukupolvet.”
