”MITÄ mää puen päälleni? Mulla ei ole mitään kivoja vaatteita!” Tämän jälkeen ovi paukahtaa kiinni voimakkaasti. Kenelläkään ei jää epäselväksi, että koko vaatekaappi on täynnä rumia vaatteita. Menisinkö heti perään keskustelemaan asiasta vai annanko pölyn ensin laskeutua?
TEMPERAMENTTI on mielenkiintoinen juttu. Perheen sisällä voi asustella montakin erilaista temperamenttia ja luonteenpiirrettä.
Toisella pinna katkeaa todella nopeasti. Siitä seuraa välittömästi huutoa, tavaroiden heittelyä ja ovien paiskomista. Toinen on rauhallisempi ja suuttuminenkin näkyy vain värähdyksenä suupielessä. Jos ei tuntisi tätä henkilöä, ei edes tietäisi hänen suuttumisestaan.
Entäpä sitten leppyminen? Siinäkin on eroja. Siinä missä toinen tarvitsee aikaa tunnekuohun tasaantumiselle, niin toinen onkin jo aikoja sitten unohtanut koko asian. Oma mököttäminen ja tiuskiminen voi mennä täysin hukkaan, kun riitakumppani on siirtänyt ajatuksensa jo talon maalaamiseen.
LASTEN ja nuorten kohdalla vanhemman tehtävä on ottaa tunnekuohut vastaan ja olla tukena. Läsnäolo ja välittäminen on tärkeää. Se antaa lapselle ja nuorelle viestin siitä, että vanhempi kestää kiukut ja mykkäkoulut. Silloin on turvallista räjähdellä. Tunteiden tasaannuttua on aika keskustelulle.
Anne- Mari Kaskisen runon myötä siunausta tulevaan jokaiselle! : “Siunaa niitä, joiden kanssa tänään matkaa jaan. Anna sydämeni olla herkkä kuulemaan. Pidän kiinni kädestäsi. Silloin uskallan rohkeasti ottaa vastaan päivän alkavan.”
