Lähiperuna mahtuu pieneenkin budjettiin – Satovarmuuden kannalta olisi hyvä, jos kuluttajat käyttäisivät useita lajikkeita

Jos lähiruoka maksaa 70 senttiä kilolta, sitä ei voi moittia kalliiksi. Lähellä kasvatettua perunaa on myös hyvin saatavilla lähes kaupasta kuin kaupasta. Perunaa kannattaakin opetella käyttämään monessa muodossa ja monenlaisia lajikkeita.

Kaiken kasvun mahdollistava kosteus on tänä vuonna tullut kovin epätasaisesti. Alkukesän kuivuus hidasti monen kasvin kehitystä, ja kovat sateet ovat häirinneet Pirkanmaalla viime viikolla alkanutta perunannostokautta. Paijan perunatilalla Pälkäneellä on korjattu vaihtelevaa satoa.

Perunan lajittelu on käsin tehtävää työtä.

– Tälle seudulle on tyypillistä, että maan laatu vaihtelee lähekkäisilläkin lohkoilla. Niinpä satokin on vaihteleva. Viljelemme myös useampaa eri lajiketta. Yksi lajike onnistuu hyvin yhtenä vuonna ja toinen seuraavana. Monipuolisuus turvaa satotasoa, perunanviljelijä Petri Paija toteaa.

Maisemaan vaihtelua tuovat myös viljaa kasvavat palstat. Niitä viljelevät naapurit. Maanvaihdolla saadaan toteutettua viljelykierto, joka pitää pellot kunnossa. Jos kaikki lohkot kasvaisivat joka vuosi pelkkää perunaa, rikkakasvit ja kasvitaudit voimistuisivat ja erilaisia torjunta-aineita tarvittaisiin huomattavasti enemmän.

Paijan noin 20 perunahehtaarilla päälajike on Annabelle, kuluttajien suosikki. Pienemmillä lohkoilla kasvavat Marabel, Jelly, Afra, Colomba, Talentine ja Bellarosa.

Jokaisella lajikkeella on omat hyvät puolensa ja käyttötarkoituksensa. Kiinteät yleisperunat Annabelle ja Marabel sopivat erityisen hyvin keittoon, gratiiniin ja perunasalaattiin, vahvakuorinen Afra ja punainen Bellarosa muusiin ja uuniperunaksi. Jelly on ruokaan kuin ruokaan sopiva yleisperuna.

– Kuluttajat ovat ottaneet Annabellen omakseen, ja muiden lajikkeiden myynti on aika marginaalista. Annabelle on toki hyvä, monikäyttöinen, kaunis ja melko aikainen peruna, mutta muillakin lajikkeilla on puolensa, Petri Paija muistuttaa.

Pälkäneellä Paijan tilalla perunannosto on nyt kiivaimmillaan.

Satovarmuuden kannalta olisi hyvä, jos kuluttajat käyttäisivät muitakin lajikkeita kuin Annabellea. Se olisi myös kuluttajan itsensä etu, sillä monipuolinen perunan kokkaaminen tuo selvää säästöä. Perunaa saa marketista alle euron kilohintaan. Siitä voi tehdä keittoa, pataa, kiusausta, uuniperunaa, röstiä, gratiinia, salaattia… Airfryerissa tuoreesta perunasta syntyy rapsakoita ranskalaisiakin.

– Keski-Euroopassa perunaa käytetään paljon monipuolisemmin kuin meillä, jopa leivonnassa. Toivoisin, että sieltä tulisi seuraavaksi meille perunareseptejä, Petri Paija sanoo.

Kannattaa myös muistaa, että peruna on sekä ravitsevampi että edullisempi hiilihydraattien lähde lautasella kuin pasta tai riisi. Kotimaisen perunan ja erityisesti lähiperunan hiilijalanjälkikin on pienempi.

Vielä muutama vuosikymmen sitten niin omakoti- kuin kerrostaloissa on kunnolliset perunakellarit. Sittemmin kellaritilatkin on otettu asuinkäyttöön, eikä useimmilla enää ole tilaa, missä säilyttää perunasäkkiä. Pidempään varastointiin tarvittaisiin tila, jossa on noin 4 astetta lämmintä, pimeää ja sopivasti kostea ilma.

Koska jääkaapin vihanneslokerokin on perunalle vähän turhan lämmin paikka, kotiin kannattaa ostaa vain sen verran mukuloita kuin syödään viikossa tai korkeintaan kahdessa. Sitten pottu alkaa jo nahistua.

fresh organic potatoes in the field

Samasta syystä kaupassa kannattaa valita lähiperuna. Se on todennäköisesti viettänyt kaupan lämpimissä, liki yötä päivää valoisissa tiloissa vähemmän aikaa kuin kauempaa tullut kilpailija. Paijan tilan perunat myydään Tampereen seudun marketeissa. Ne ovat siis aina lähiruokaa. Vuosittain jokunen erä menee perunajauhotehtaalle Kokemäelle.

Pälkäneellä Paijan tilalla perunaa on viljelty 1950-luvulta asti. Aikanaan tilalla myös kuorittiin perunaa julkisiin keittiöihin. Siitä luovuttiin, kun kuljetukset alkoivat käydä turhan haastaviksi.

– Meidän olisi pitänyt olla maanantaiaamuna kello 7 joka paikassa sadan kilometrin säteellä. Samasta syystä meillä ei ole asiakkaina ravintoloita. Ei ole mitään järkeä ajaa jonnekin hatullista perunoita, Petri Paija toteaa.

– Kuntien hankintajärjestelmät tekivät tarjouskilpailuihin osallistumisesta hankalaa. Katsoimme, että kauppoihin toimittaminen on meidän kannaltamme järkevintä.

Kauppojen kanssa homma on toiminut hyvin. Perunantuottaja tosin peräänkuuluttaa hedelmä- ja vihannesosastojen hoitajilta hiukan enemmän perunan arvostusta. Vaikka kuinka tilalla lajitellaan, kaupan laariin jää aina myös huonoja yksilöitä, jotka pitäisi päivän mittaa poimia pois. Hyllyt kannattaisi pitää täynnä eikä seisottaa tavaraa takahuoneessa. Läheltä tullut olisi hyvä merkitä selvästi lähituotteeksi.

– Jos kauppias arvostaa lähiperunaa, kuluttajakin tekee niin, Petri Paija sanoo.

SUSANNA VILJANEN