MÖKILLÄ alkoi turhauttamaan sademittarin vesipatsaan nousun katselu. Päätimme ottaa vuosittaisen loman mökiltä, nyt talvimajassamme Härmälänrannassa. Tuolla pätkälomalla oli mukava katsella vähän tarkemmin noitakin maisemia, pikakäynneillä on hoidettu vain talouden huoltoasioita.
Mökillä on tietenkin totuttu ympäröivään villinäkin rehottavaan kasvillisuuteen, mutta samaan suuntaan mennään näköjään Härmälänrannassakin.
VÄHÄT kaupungin tekemät istutukset olivat hoitamatta. Ohdakkeita kasvoi perennoiden tilalla. Rannassa leikatun puistonurmikon päätteeksi oli rehottavaa jopa parimetristä kasvustoa, josta ylväästi erottui sankka pujojen rivistö.
Kovasti ollaan huolissaan vieraskasveista, kurtturuusuista ja lupiineista, mutta onkohan pujo ihan kotimainen siitepölyallergian lähde. Ei muuten ole, se kasvaa niin Pohjois-Afrikassa kuin Aasiassakin.
Samanlaisia pujo- ja sekaheinäpöheiköitä löytyi katujen varsilta pitkin Härmälänrantaa, joka vastoin olettamuksia ei ole siis pelkästään kerrostalojen täyttämä.
Alueen helmenä voisi pitää Härmälänsaarta, joka on tarkoituksellakin monimuotoinen kasvustoltaan. Hyvä niin, mutta ei sekään tarkoita, että mitään ei tehdä. Saaren rantapuut ovat monin paikoin romahtaneet Pyhäjärveen ja saari pusikoituu yhä enemmän.
Moni tietysti arvostaa villiäkin vihreyttä, mutta rajansa silläkin pitäisi olla. Härmälänrantaa on mainostettu kaupunkimaisena alueena. Sen viihtyisyyttä ei pidä lisätä Tarzanin ja Janen muuttoa odottamaan.
HÄRMÄLÄNRANNAN Asukasyhdistys puuttuu aina sopivin ajoin edellä kerrottuihin ja muihin asuinviihtyisyyteen liittyviin asioihin. Niin nytkin. Joku riemuitsee, että alueella asuva kolumnisti on perin juurin ryytynyt paikkaan, muuttaa pois ja samalla loppuu tämäkin kirjoittelu. Väärä on semmoinen ilo ja kätten paukuttaminen.
Tyytyväinen olen Härmälänrantaan ja niin on moni muukin. Kaikki ei vain aina tapahdu ajatuksen tahtiin. Ei edes rotvallien asennus, jota parhaillaan tehdään noin 15 vuotta sitten valmistuneen asuintalomme kulmalla. Tulee kohta sekin katu valmiiksi!
PIRKKALAA ei pitäisi käyttää vertailukohteena, mutta kiusaus on suuri. Soljan alueella olivat kadut liikennemerkkeineen valmiina ennen kuin ensimmäisenkään talon perustuksia kaivettiin. Pereensaarta taas voi pitää nopean rantainfran rakentamisen mallipaikkana. Ehkä pienen kunnan on helpompi nähdä jalkoihinsa.
Tekijöitä on turha syyttää tekemättä jättämisestä. Tampere panostaa enemmän uuden kehittämiseen kuin vanhan hoitamiseen ja jo aloitetun työn loppuun saattamiseen.
Härmälänrannan viihtyvyys perustuu paljolti muuhun kuin rikkaruohojen kitkemiseen. Nuolialantieltä katsoen alue näyttää täyteen pakatulta.
Rannat on kuitenkin jätetty vapaiksi ja koko alueen mitalta rannassa kulkee kaikille avoin Pyhäjärven reitti, jolta järvi avautuu kauneudessaan. Tai no, avautuisi, jos rantaryteiköt raivattaisiin!
LOPPUTALVESTA kaipaan aina Uittamon metsäistä maisemaa, ja kevään puhkeaminen ihan jokaiseen puskaan saa huokailemaan onnesta.
Syksyn tullen ne eivät enää kiinnosta. Kaupungin valot ja syke Härmälänrannassa ovat taas uusi vaihe.
Pujot on luonto hoitanut. Mitä niistä oikeastaan kohkasin!
Kirjoittaja on Härmälänrannan talvi- ja Pirkkalan Uittamon kesäasukas.
