KUNNALLISEN itsehallinnon idea on syytä pitää mielessä, kun Pirkkalasta suunnitellaan tulevaisuuden kuntaa. Kaakkois-Pirkkalan, käytännössä Toivion kaavoitus herätti kuntalaiset. Nyt tikun nokkaan on nostettu Loukonlahden kaavoitus.
Pirkkalan kaavoitusta ja kehitystä näyttää tulevaisuudessa ohjaavan Tampereelta Pirkkalaan suunnittelun alla oleva raitiotie. Pirkkalan omaleimainen kehittäminen on jäänyt taka-alalle. Näyttää siltä, että Pirkkalaa kehitetään kuin Tamperetta. Se mikä sopii suurelle Tampereelle ei välttämättä sovi pienelle Pirkkalalle.
On hyvä muistaa, että minkä tahansa kunnan on hyvä hakea paikallisia ratkaisuja. Se on myös Tampereen seudun ja maakunnan etu. Jokaisen kunnan taloudelliset resurssit on otettava kuntien välisessä yhteistyössä huomioon.
VUONNA 2011 Kuntaliitto julkaisi teoksen Kunnallisen itsehallinnon peruskivet, jonka toimittivat tutkimusalueen parhaat asiantuntijat Suomessa: Arto Haveri, Jari Stenvall ja Kaija Majoinen.
Kirjoittajien joukossa on eri yliopistojen tutkijoita ja teemaan perehtyneitä käytännön henkilöitä. Kirjan sanoma ei ole kuluneiden vuosien aikana vanhentunut. Ohessa on nostettu esille joitakin kirjan teemoja:
Kunnallisen itsehallinnon idea on löydettävä uudelleen. Professori Risto Harisalo kiteyttää asian osuvasti: Ilman itsehallinnon ideaa kunnat ovat vain valtion jatkeita, jotka toteuttavat hierarkiassa ylemmillä tasoilla päätettyjä asioita, tuottavat palveluja ja suorittavat muita hallinnollisia tehtäviä.
Keskeisiä elementtejä, joiden varaan kunnallisen itsehallinnon tulisi perustua, ovat yhteisöllisyys, paikallisuus, kansalaisyhteiskunta sekä sopeutuminen muuttuviin ja monimutkaisiin olosuhdetekijöihin. Näitä kysymyksiä on kuitenkin jatkuvasti tarkistettava ja päivitettävä toimintaympäristön muutosten takia.
Kuntalaisen näkökulmasta tärkein havaintoni kotikunnassa sekä seudullisessa ja maakunnallisessa yhteistyössä on pienyhteisöjen verkostoituminen ja aktiivinen hakeutuminen yhteistyöhön kunnallisten päättäjien kanssa. Luottamusside on tärkeä. Tiedottamisessa on tärkeää, että joka sana on totta niin kuin kansalainen sen ymmärtää.
Toinen tärkeä havainto on päätöksentekoon liittyvä prosessi. Kuntalaisen näkökulmasta on erittäin turhauttavaa, kun hänelle todetaan, että ”olet myöhässä asiasi kanssa”. Järjestelmät, kuten laadun- ja tiedonhallinta sekä nykyteknologia kuten sähköinen viestintä ja avoimuus, auttavat.
Samalla tavalla kuin kansalainen voi kunta luoda tietopankkeja ja aktivoida tiedottamistaan. Kantojen liian aikainen lukkoon lyöminen on myrkkyä nykydemokratialle ja luottamuksen syntymiselle.
Kolmas tärkeä havainto on toiminnan avoimuus. On tärkeää, että ainakin kotikunta reagoi ruohonjuurihenkilön sille lähettämiin asiakirjoihin. Avoimuus on ennen kaikkea johtamiseen ja toimintakulttuuriin liittyvä ominaisuus. Johtaminen, muutoksen hallinta ja nykyaikaan liittyvä monimutkaisuus edellyttävät ennennäkemättömiä taitoja.
Julkinen toiminta, jolla on kasvot ja joka jalkautuu kuntalaisten keskuuteen, edustaa nykydemokratiaa. Pienyhteisöt ja kansalaiset ovat monissa asioissa asiantuntijoita. On unohtunut se, miksi kunnat ovat olemassa eli erilaisuutensa takia ottamassa huomioon paikallisia olosuhteita ja toteuttamassa paikallisia pyrkimyksiä.
Kirjoittaja on yhteiskunnan kehitystä seuraava eläkeläinen Toiviosta.
