KIRJAILIJA Juhani Karilan nelisen vuotta sitten julkaisema esikoisromaani porskuttaa edelleen täyttä vauhtia. Pienen hauen pyydystys (Siltala, 2019) saa tänä vuonna peräti kaksi teatterisovitusta, joista ensimmäisen ensi-ilta nähtiin tiistaina Tampereen työväen teatterin Kellariteatterissa. Ohjaajana ja dramatisoijana toimii Lija Fischer.
Pirkkalan pääkirjastossa eilen keskiviikkona vieraillut Karila kuvaili olleensa ensi-illassa ”sydänkohtauksen partaalla”.
”Aluksi tuntui, kuin olisin ollut menossa katsomaan vain jotakin satunnaista esitystä. Paikan päällä tajusin, että tämä valtava ihmisjoukko on tehnyt tämän näytelmän tarinasta, jonka olen vain heittänyt päästäni. Tunnetta on vaikea kuvailla”, Karila sanoi.
KIRJAILIJA ”tykkäsi hirveästi” esityksestä. Karila oli antanut ohjaajalle vapaat kädet ja luvan karsia tarinan juonilinjoja, joihin mahtuu niin eeppistä seikkailua, rikoskertomusta kuin romanssikin. Fischer oli kuitenkin onnistunut mahduttamaan mukaan ne kaikki.
Käsikirjoituksesta Karila tarkisti ainoastaan murteen. Arkimaailmaa ja mytologiaa yhdistelevä Pienen hauen pyydystys sijoittuu Karilan nuoruudenmaisemiin Itä-Lappiin.
”Menkää ihmeessä katsomaan näytelmä. Siitä tulee rojalteja minulle. Olen nerokas kirjailija, en vielä rikas”, Karila kannusti Pirkkalassa yleisöä.
Seuraavaksi hauki uiskentelee Oulun teatteriin maaliskuussa.
PIRKKALAN kirjastossa kävi ilmi, että Karila on vähintään yhtä nokkela ja itseironinen kuin tekstinsäkin. Pelkosenniemellä varttunut, Tampereella toimittajaksi opiskellut ja nykyään Helsingissä asuva kirjailija kävi lennokkaasti läpi esikoisromaaninsa syntyvaiheita. Sittemmin teos on kerännyt palkintoja ja se on käännetty yli 10 kielelle.
Eikä siinä vielä kaikki. Pienen hauen pyydystyksestä on tekeillä myös elokuva. Kirjailija on myynyt romaaninsa elokuvaoikeudet ”kahdelle nuorelle” elokuva-alan konkarille, jotka keräävät filmille paraikaa rahoitusta ja työstävät käsikirjoitusta.
”Tästä on oltava iloinen niin kauan kuin tätä kestää. Yleensä leffahankkeet kaatuvat jossakin vaiheessa”, Karila totesi.
Hän mainitsi, että osallistuisi käsikirjoituksen tekoon mielellään, mutta kotielämä pienen lapsen kanssa pitää kiireisenä.
”Ilmoitin, että elokuvan hirviöt pitää tehdä joko Hollywood-tason efekteillä tai vuoden 1933 King Kongin kaltaisella stop motion -animaatiolla. Keskinkertaiset tietokone-efektit ovat aivan hirveitä.”
PIRKKALAN kirjaston musiikkiosastolle raivatun esiintymistilan penkeillä Karilan juttuja kuuntelivat myös Karilan äiti ja veli. Pelkosenniemeltä etelään matkustanut Pirkko Karila arvioi Työväen teatterin esityksen olleen ”oikein jees”.
Muutamaan otteeseen kirjailijan ajatukset keskeytyivät, kun kirjaston ovikello alkoi kilkattaa vaativasti ja yhtäjaksoisesti. Kyse taisi olla kiusanteosta eikä tilaisuudesta myöhästyneistä kirjallisuuden ystävistä. Kilinä lakkasi aina henkilökunnan jäsenen marssiessa ovelle ja jatkui pienen tauon jälkeen.
Vai oliko siellä vain meteli, Karilan romaanin peikkomainen otus?
Lue Pirkkalaisen arvio TTT:n Pienen hauen pyydystys -esityksestä täältä.
