KESKITULOISENA perheenisänä, jonka lapset harrastavat ohjattua, maksullista liikuntaa, sain ajatuksen maksujen verovähennysoikeudesta, joko osittaisesta tai kokonaisesta.
Malli voisi olla kotitalousvähennyksen kaltainen, sisältäen mahdollisesti vähennyksen maksimimäärän, kohdentuen liikunnan lisäksi kaikkeen ohjattuun harrastustoimintaan, kuten kulttuuriin ja musiikkiin.
Ajatus kehittyi jäähallin kahviossa pojan treenien loppumista odotellessa, saman päiväisen hyvinvointialueen valtuustonkokouksen jälkimainingeissa. Aluevaltuuston kokouksessa olimme käsitelleet talouden sekä työvoiman saatavuuden haasteita, ja ennaltaehkäisevät toimet nousivat yhtenä tärkeänä aiheena esille. Mielenterveyden ongelmat ja niiden hoitovelka sekä esimerkiksi diabetes ovat merkittävässä roolissa hyvinvointialueiden ja terveydenhuollon tulevaisuuden haasteista puhuttaessa.
Samaan aikaan elämisen kulujen noustessa rajusti nousi toisen kiekkoisän kanssa pohdiskeluun, miten käy esimerkiksi jäähallin jäävuorojen hinnan ja tätä kautta kausimaksujen määrän tulevilla energiahinnoilla. Samalla pohdimme, kuinka suuri osa nettopalkasta kuluu lasten harrastuksiin.
Ohjatun harrastamisen tukemisella saamme suorien terveyshyötyjen lisäksi uskoakseni lasten ja nuorten sosiaalisia taitoa kehittymään.
KESKITULOINEN maksaa usein ainakin suhteessa kovimman mukaan muun muassa päivähoitomaksuista, eivätkä esimerkiksi hyvin toimivat vähävaraisille perheille suunnatut lasten harrastusten tuet koske keskituloisia. Verovähennysoikeus lasten harrastusmaksuista toimisi varsin yhdenvertaisena tapana tukea lasten ja nuorten ohjattuja harrastuksia, joilla on kiistaton positiivinen vaikutus niin psyykkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.
Hyvinvoinnin tukemisella, eli ennaltaehkäisyllä, taklaamme tulevaisuuden terveydenhuollon mustia pilviä pois saadessamme hyvinvoivia ihmisiä, jotka kuormittavat terveydenhuoltoa entistä vähemmän. Kustannusvaikutuksen uskon jo lähitulevaisuudessa olevan positiivinen.
LISÄKSI työssäni toisen asteen opettajana olen nähnyt vuosien aikana älylaitteiden ja tietokoneiden ottaneen entistä vahvemman roolin nuorten arjesta, ja aito kanssakäyminen ihmisten kanssa uhkaa jäädä päivittäin tervehdysten tasolle nuoren käpertyessä sohvalle älypuhelimen kanssa tai tietokoneelle huoneeseensa. Se, että emme puhu nuortemme kanssa, näkyy päivä päivältä enemmän esimerkiksi opettajan arjessa, puheen ymmärtämisen ja jopa tuottamisen vaikeutena ja erinäisinä diagnooseina.
Ohjatun harrastamisen tukemisella saamme suorien terveyshyötyjen lisäksi uskoakseni lasten ja nuorten sosiaalisia taitoa kehittymään ja tätä kautta arjen sekä opiskelunkin helpottumaan kuin itsestään.
Tulen ajamaan tätä asiaa eteenpäin niin kunta-, maakunta- kuin hyvinvointialueen valtuusto- ja hallitustyön lisäksi oman puolueeni eduskuntaryhmän kautta ja toivottavasti kevään eduskuntavaalien jälkeen itse suoraan eduskunnasta käsin.
Veli-Matti Ahtiainen
kunnanvaltuutettu (ps.), aluevaltuuston varajäsen
Pirkkala
