JOS VAA’AN lukema alenee melkein yhden keskikokoisen naisen elopainon verran vain kolmessa vuodessa, kehonkuvan muutos on aika raju. Kontrasti korostuu tilanteessa, jossa nopeaa laihtumista on edeltänyt ajanjakso, jona paino on kohonnut melkein samanmoisen määrän syystä, joka ei selviä vuosikausiin.
Kun kimaraan lisätään vielä leikkauskierre, sen komplikaatiot ja kaiken koetun vaikutus henkiseen hyvinvointiin, puhutaan pirkkalalaisen Annika Suoniemen kokemuksista. Mitä hän haluaa sanoa niistä kertomalla?
”Haluan antaa ymmärryksen ja tuen kaikille näiden samojen asioiden kanssa kamppaileville.”
Oli raskas kevät. En voinut olla töissä juurikaan.
SUONIEMELLÄ tuli jo lapsena usein huono olo syömisestä. Syyksi epäiltiin diabetesta ja kilpirauhasongelmia. Tyttö oli kuitenkin terve. Oireisto laantui murrosiässä, kunnes Suoniemen ollessa parikymppinen ilmeni uusi ongelma. Paino alkoi nousta. Sille ei löytynyt selitystä elintavoista.
”Ratsastin, kuntonyrkkeilin ja pelasin jalkapalloa useita kertoja viikossa. Kun painonnousua seurattiin, ravitsemusterapeutti kartoitti ruokapäiväkirjan avulla syömisiäni. Ne olivat ihan kohdallaan.”
Silti kiloja kertyi koko ajan. Suoniemen paino nousi noin 50 kiloa kuuden vuoden aikana. Vuodet olivat hankalia, sillä kilojen karttumisen seurauksena aktiivinen elämä alkoi olla minimissään. Entiset harrastukset jäivät eikä sosiaalisiin suhteisiin jaksanut satsata, Suoniemi kertaa.
Hän ei ollut sukunsa ainoa, jolla oli samankaltaista painonnousua. Pari vuotta sitten eräs hänen sukulaisensa menehtyi yli 200-kiloisena.
Kun Suoniemi mainitsi sukutaustastaan työterveyshuollossa, hänen tilanteensa alkoi aueta vuosien epätietoisuuden jälkeen. Pääteltiin, että kyse on sokeriyliherkkyydestä.
”Se aiheuttaa lihomista ja vaikeuttaa laihduttamista.”
Jotta painonnousu ei jatkuisi aiheuttaen mahdollisesti liitännäissairauksia, Suoniemi sai myönteisen päätöksen lihavuusleikkauksesta. Suoniemen mukaan lihavuusleikkauksia on alettu käyttää sokeriyliherkkyyden aiheuttaman lihomisen hoitomuotona vasta muutamia vuosia sitten.
Suoniemen sukulaista, jolla epäillään olleen sama sairaus, apu ei tavoittanut. Painoa oli kertynyt liikaa vaativaan leikkaukseen nukutuksineen.
KUN SUONIEMI sai päätöksen leikkauksesta, alkoi kuuden viikon tiukka dieetti sisäelinrasvan määrän vähentämiseksi ennen operaatiota. 170-senttinen Suoniemi sai tiputettua kitukuurilla vain 6-7 kiloa lukemista, joka enimmillään oli 130 kiloa.
”Ne, joilla ei ole samaa sairautta taustalla kuin minulla, laihtuvat 15, jopa 20 kiloakin, tällä samalla dieetillä samassa ajassa.”
Vatsalaukun ohitusleikkaus tehtiin vuoden 2019 tammikuussa. Leikkauksessa mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Syöty ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen, eli mahalaukku ohitetaan.
Lihavuusleikkauksen tulokset perustuvat siihen, että leikattu voi syödä vain vähän, jolloin energian saanti ruoasta vähenee. Esimerkiksi aamupala voi koostua desistä kaurapuuroa, desistä proteiinirahkaa, muutamasta pähkinästä ja palasesta banaania. Aterian koostumuskin vaikuttaa. Mitä kiinteämpää ruoka on, sitä täyttävämmältä ruoka tuntuu vatsalaukussa.
Ruokia, missä on ohut kuori, kuten parsakaali, punasipuli tai popcornit, Suoniemi ei voi syödä suolitukosten uhan vuoksi ollenkaan. Perunaa voi syödä vain soseutettuna. Tärkeää on, että muistaa juoda tarpeeksi.
Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi ilmaantua ravitsemushäiriöitä. Puutostilat estetään käyttämällä vitamiinivalmisteita leikkauksen jälkeen.
Suoniemi on mielestään oppinut elämään rajoitusten kanssa yllättävän nopeasti. Hän näkee, että ruokarajoitukset määrässä ja lajeissa, tiheä ruokailurytmi sekä lisäravinteiden käytöstä huolehtiminen ei ole vaivalloista.
”Ne ovat pieniä juttuja, jos näillä pysyy kunnossa.”
NOIN VUOSI leikkauksen jälkeen alkoi kuitenkin ongelmien suma. Suoniemi ei pystynyt ruokailemaan, sillä vatsa, tai se, mitä siitä oli jäljellä, ei vetänyt mitään. Selvisi, että lihavuusleikkauksen seurauksena oli muodostunut kiinnikkeitä. Ne avattiin leikkauksella.
”Menin neljän viikon sairasloman jälkeen töihin, vaikkei mikään pysynyt sisällä edelleenkään. Lopulta minut piti hakea töistä ambulanssilla Taysiin.”
Hänen ohutsuolensa todettiin menneen kuolioon kuuden sentin matkalta.
Parin kuukauden kuluttua kuolion poistosta Suoniemi sai ajan plastiikkakirurgille toukokuulle. Laihtumisen jälkeen iho oli löystynyt niin, että sitä piti poistaa vatsan alueelta. Operaatio oli iso. Haavat ulottuivat lonkkaluusta toiseen ja alavatsasta rintojen väliin. Leikkaushaavat suljettiin 85 niitillä. Poistetun ihon paino oli neljä kiloa.
Suoniemi oli viikon ajan sairaalassa. Seuraavana päivänä kotiutumisen jälkeen hänen vatsaansa puristi eikä hän voinut hengittää normaalisti. Suoniemen mies hälytti ambulanssin. Oli epäily leikkaushaavojen repeämästä ja sisäisestä verenvuodosta.
Kuvauksessa selvisi, että umpisuoli oli puhkeamassa. Yleinen hoitomuoto on umpisuolen poisto, mutta Suoniemelle sitä ei voitu tehdä. Ihonpoiston leikkaushaavat olivat silloin vielä niin tuoreet, että leikkauksessa käytettävää kaasua ei olisi voitu puhaltaa vatsaonteloon.
Piti odottaa leikkaushaavojen paranemista. Seuraavat kuusi viikkoa Suoniemi vietti vahvojen kipulääkkeiden turvin umpisuolileikkausta odottaen.
”Oli raskas kevät. En voinut olla töissä juurikaan”, erityislasten kouluavustajana työskentelevä Suoniemi muistelee.
MAHALAUKUN ohitusleikkauksen jälkeen pienellä osalla potilaita voi esiintyä 1–3 tuntia syömisen jälkeen alhaista verensokeria, hypoglykemiaa. Vaiva ilmaantuu tyypillisesti kuukausia leikkauksen jälkeen.
Suoniemellä se todettiin vuosi sitten. Hänellä oli alkanut olla jaksoja, jolloin matalasta verensokerista hälyttävä sensori piippasi tämän tästä ja yölläkin. Lapsille piti opettaa, mitä tehdä, jos he ovat yksin äitinsä kanssa eikä äiti yhtäkkiä herääkään.
”Hyvin he ottivat sen, vaikka onhan se pelottavaa opettaa lapsille tuollaisia asioita.”
Syytä alhaisiin verensokeriarvoihin tutkittiin osastolla. Neljän tunnin välein otetut verikokeet paljastivat hypoglykemian. Koska hänen verensokeriarvonsa voivat alentua nyt liikaa, tuloksena saattaa olla kehnoa oloa, jopa tajunnan menetys, jos sokeriarvoja ei saada välittömästi kohenemaan.
Alhaisen verensokerin estämiseksi Suoniemellä on lääkitys, joka on tuottanut hyviä tuloksia. Hän on tiiviissä seurannassa.
”Joka toinen kuukausi käyn Taysissa. Toisinaan minulla on sensori, josta hoitohenkilökunta saa etänä tietoja verensokerin tasosta.”
KUN 31-VUOTIAS Suoniemi miettii kulunutta kymmentä vuotta, hän kuvailee ajanjakson vaikuttaneen henkiseen jaksamiseensa.
Suoniemi aloitti psykoterapian vuonna 2014 masennuksen vuoksi. Hän kävi terapiassa viisi vuotta ja käytti myös mielialalääkitystä. Hän joutui kokeilemaan neljää eri lääkeainetta ennen kuin sopiva löytyi.
Kun vatsalaukun ohitusleikkaus saa painoa hupenemaan yleensä 20–30 kiloa, Suoniemi on kolmessa vuodessa laihtunut 65 kiloa. Vyötärönympärys on kaventunut 112 senttiä. Nämä muutokset, vaikkakin toivotut, ovat pistäneet korvienvälin koville.
Toisiaan seuranneet sairaalajaksot, monet leikkaukset ja niiden odotetut ja odottamattomat seuraukset ovat niin ikään kysyneet kanttia. Välillä Suoniemi on kantanut huolta siitä, miten äkilliset ja joskus pitkiksi venyneet sairaalajaksot ovat heijastuneet hänen kahden lapsensa vointiin. He ovat nähneet ambulanssin vievän äidin, joka päätyy sairaalaan letkuihin. Ja sen, kun äiti oksentaa paljon.
”Koronan aikaan olin osastolla joitakin kertoja eivätkä lapset saaneet vierailla luonani. Se oli todella raskasta aikaa.”
Kun leikkauskierre helpotti, lapset kysyivät vielä pitkään sen jälkeen äidiltään, mihin tämä menee, vaikka Suoniemi oli lähdössä viemään vain roskia.
Tee muutos itsesi vuoksi, älä muiden.
KOSKA ON tapahtunut paljon, Suoniemi sanoo joutuneensa työstämään kaikkea paljon. Nykyisin hän kokee olonsa olevan suhteellisen hyvä. Mielialalääkitystä hän ei enää tarvitse.
Iloa tuottaa se, että kun paino on tippunut Suoniemelle tavanomaisiin lukemiin ja pysytellyt niissä, hän jaksaa ja saa elää täyttä arkea perheensä kanssa.
Liikkua hän tosin saa sillä edellytyksellä, että huomioi hypoglykemiansa. Aina kotoa lähdettäessä pitää olla evästä mukana siltä varalta, että verensokeri alkaa laskea liikaa. Erityisen tärkeää vireystason ylläpito normaalina on silloin, kun Suoniemi on vesillä sup-laudalla yksin.
Muutenkin hän on oppinut pitämään itsestään huolta ja itsensä puolta.
SUONIEMI ei tiedä muita, joilla olisi taustalla sama oireisto kuin hänellä ja sukulaisellaan. Koska Suoniemi on kertonut itsestään julkisesti aiemminkin, hän on saanut joitakin yhteydenottoja henkilöiltä, joiden mielestä Suoniemen oireistohistoria kuulostaa tutulta. Tällaisia henkilöitä Suoniemi neuvoo ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon ja pitämään kiinni näkemyksestään, että merkittävä ylipainoisuus voi johtua jostakin sairaudesta eikä hillittömästä mässäilystä.
Niille, jotka aloittelevat näinä päivinä uuden vuoden ryhtiliikettä dieettaamalla ja rehkimällä, Suoniemi huomauttaa, että ihmisiä on erilaisia ja kaikkia täytyy arvostaa – myös itseään. Jos elämäntapamuutoksia kuitenkin tavoittelee, ne ovat kiinni pienistä teoista, mutta isoista asennemuutoksista.
”Se ei ole vaikeaa eivätkä liikuntasuoritukset välttämättä tunnu niin raskailta, koska tavoitteena on voida hyvin.”
Suoniemi kehottaa elämänmuutoksia tavoittelevia kohtelemaan itseään lempeästi, liikkumaan järkevästi ja syömään tinkimättä terveellisyydestä. Lisäksi itselleen pitää antaa lupa vain olla silloin, kun kroppa ja mieli tarvitsevat lepoa. Tärkeää on palkita itsensä kovasta työstä.
”Se toimii motivaattorina ja antaa puhtia muutokseen. Mutta tee muutos itsesi vuoksi, älä muiden.”
