LINDA Viitanen on vuoden päässä iästä, jossa keskiverto suomalaisnainen saa ensimmäisen lapsensa. Vaikka Viitanen on bonusäiti, mummopuoli ja tuleva täti, äitiä hänestä ei tule.
Viitanen, joka itse on vanhempiensa pitkällisten lapsettomuushoitojen kauan odotettu tulos, on vapaaehtoisesti lapseton.
Viitanen ei ole ratkaisuaan sen suuremmin kuuluttanut, mutta ei ole sitä salannutkaan. Jos aihe on noussut luontevasti keskusteluun, hän on kertonut kantansa. Joidenkin kuulijoiden kasvoilla käväisee pieni hämmennys, kun Viitanen sanoo, että jälkikasvua ei ole eikä tule, mutta kaiken kaikkiaan Viitanen näkee, että suhtautuminen aiheeseen on muuttunut ymmärtäväisemmäksi ja avarakatseisemmaksi.
”Ehkä yleisin kohtaamani asenne nykyään on, että eivät lapset ole kaikkien juttu.”
Aiemmin oli hankalampaa. Kaikkea on kuultu, Viitanen tiivistää. Kun hän nuorempana edes sivusi päätöstään lapsettomuudesta, tuli vastaväitteitä. Kyllä mieli vielä muuttuu, epäilivät hänen ikätoverinsakin. Hänelle vakuuteltiin, että onhan se ihanaa saada vauva. Nyt jo edesmennyt sukulainen sanoi Viitasen kannasta kuultuaan, että lapset kuuluvat avioliittoon.
Huoltosuhteesta ja väestön uusiutumisluvusta huolta kantavalle yhteiskunnalle riittäisi, että lapsia ylipäänsä syntyisi Suomeen. Kuluvalle vuodelle ennustetaan alhaisinta vauvamäärää sitten vuoden 1900, jolloin lukemaa alettiin tilastoida.
Viitasen mielipide on, että maailmassa on liikaa väkeä jo nyt. Lapsiluvun omavalintainen rajoittaminen ylikansoittuneessa maailmassa on saanut sijansa keskusteluissa, minkä vuoksi vapaaehtoisesti lapsettoman ratkaisua ei Viitasen kokemusten mukaan enää kovin kummastella.
Tiesin, että äitiys ei ole yhtään minua varten.
VIITANEN on ollut varma teini-iästä lähtien, ettei halua yrittää lisääntyä. Kun kaverit alkoivat kertoa tulevaisuuden haaveistaan, esimerkiksi lapsista, ajatus kuulosti niin vieraalta.
”Tiesin, että äitiys ei ole yhtään minua varten”, 29-vuotias Viitanen sanoo.
Se, mikä oli päivänselvää jo teininä, vahvistui tulevina vuosina. Viitanen tapasi opintojensa parissa muitakin nuoria aikuisia, joiden tulevaisuuden suunnitelmiin ei ainakaan silloin kuulunut lapsiperheellistyminen. Heidän kanssaan oli mukava jakaa ajatuksia. Se vahvisti Viitasen päätöstä, joka ei ole kertaakaan horjunut.
”Koskaan ei ole tullut epäilyksen häivääkään mieleen. Koska olen halunnut olla varma varmuudestani, olen syöttänyt sitä ajatusta itselleni paljon, että mitä jos minulla olisi tässä pieni vauva tai lapsi. ”
Ajatus on tuntunut absurdilta aina. Sinäkin ainoana kertana, kun Viitanen on pitänyt käsissään vauvaa. Sen jälkeen hänelle on toisinaan tarjoteltu pienokaisia syliteltäviksi, mutta Viitanen on kohteliaasti kieltäytynyt. Torjuminen ei ole näitä Viitasen lapsiperheystäviä närkästyttänyt, sillä Viitasen asenne raskauksiin ja vauvoihin ei ole lainkaan vihamielinen, vaan hän kokee iloa toisten puolesta asiasta, joka ei kuulu hänelle millään lailla.
Viitasen kaksossiskokin ymmärtää tämän. Sisko odottaa esikoistaan, jonka on määrä syntyä toukokuussa. Raskaus on kaksosten puheenaihe siinä missä mikä tahansa muukin.
”Siskoni tietää kantani asiaan eikä yritäkään tuputtaa mitään lapsiperheasiaa minulle.”
Päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta saa sinettinsä joulunalusviikolla, jolloin Viitanen on menossa sterilisaatioon.
STERILISAATIOPÄÄTÖKSEN saaminen kävi Viitasen mielestä yllättävän helposti verrattuna siihen, millaiseen puolustustaistoon päätöksensä puolesta pirkkalalainen Viitanen oli valmistautunut.
”Menin ehkäisyneuvolaan terveydenhoitajalle ja sieltä sain ajan lääkärin vastaanotolle. Neuvolalääkäri lähetti minut gynekologille. Terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta gynekologin kanssa sai olla tiukkana.”
Gynekologikin lopulta ymmärsi, että peruste sterilisaatiolle on olemassa. Koska Viitanen ei ole vielä saavuttanut 30 vuoden ikärajaa, joka on yksi peruste saada sterilisaatio tai vasektomia, eikä hänellä ole kolmea lastakaan, joka on toinen peruste, hän sai myönteisen päätöksen vedottuaan ehkäisyongelmiin.
”Operaatio vähän jännittää, sterilisaatio ei sinänsä. Sterilisaatio on minulle kauan odotettu ja iloinen asia.”
Hänen miehensä tukee täysin kumppaninsa päätöstä. Viitasen miehellä on kolme lasta, joista kuopus asuu isänsä ja Viitasen luona. Vaikka Viitasta voisi nykytermein nimittää bonusäidiksi, Viitanen mieltää itsensä pikemminkin tytärpuolensa kaveriksi kuin vanhemman rooliin.
Nuorempiakin lapsia perhepiiristä löytyy. Toinen Viitasen puolison aikuisista lapsista sai vauvan elokuussa.
Sterilisaatio on minulle kauan odotettu ja iloinen asia.
SANOTAAN, että lapsia ei hankita, vaan niitä saadaan, mihin Viitanenkin voi yhtyä. Sisaren raskaus antoi odottaa itseään. Viitanen ja sisarensa ovat koeputkivauvoja, jotka saivat alkunsa vuosien lapsettomuuden jälkeen.
Viitasen vanhemmat ovat tietoisia tyttärensä valitsemasta lapsettomuudesta.
”Äiti on ymmärtäväinen ja tietää, että olen menossa sterilisaatioon, ja sanoo, että ei kaikkien tarvitse lapsia tehdä. Isälle en ole kertonut sterilisaatiosta.”
Sterilisaatio on varmin ehkäisykeino, muttei sataprosenttinen. Siksi Viitanen on pohtinut, mitä tekisi, jos tämä ehkäisymuoto pettäisi. Hirveä tilanne, hän toteaa.
”Se olisi saman tien soittoa terveyskeskukseen ja abortti.”
Viitasen hyvä ystävä joutui läpikäymään raskaudenkeskeytyksen. Toimenpide oli ystävälle vaikea siksi, että hän toivoo saavansa lapsia. Siksi Viitanen on pohtinut, pitäisikö hänen tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että hänelle abortti olisi ainoa ajateltavissa oleva päätös, jos ehkäisy ei toimisi toivotusti. En tuntisi, hän vahvistaa.
”Kyllä ratkaisu olisi selvä.”
Edit 12.12.: poistettu ikätietoja, lisätty lakikommentti kuvatekstiin.
