Joonas Reinikainen näki nuorena Keniassa kahvinviljelyn todellisuuden: ”Ketään ei kiinnostanut viljellä kahvia niillä hinnoilla” – Nyt hänen paahtimonsa kautta tulee raakakahvi myös Pirkkalan paahtimoon

Joonas Reinikaisen (oik.) Kahiwa-paahtimossa kahvipavut halutaan ostaa suoraan viljelijöiltä. Kolumbialaisen viljelijän Gregorio Cubillosin kanssa yhteistyötä on tehty lähes viiden vuoden ajan.

JOONAS REINIKAISEN isovanhemmat ovat viettäneet suurimman osan elämästään Keniassa. Heidän luonaan Reinikainen vieraili nuoruudessaan monet kerrat.

Isovanhempien naapurissa asui kahvinviljelijä, jonka tilalla Reinikainen näki omin silmin, miksi niin moni kenialaisista kahviviljelmistä oli rapistumassa.

”Tuntui, että viljelijät eivät saaneet kunnollista korvausta työstään. Moni nuori kenialainen lähti Eurooppaan opiskelemaan koodausta, ja ketään ei kiinnostanut viljellä kahvia niillä hinnoilla. Raha valui välikäsille ja viljelijät jäivät laskemaan pennosiaan. Se ei inspiroi viljelemään hyvää kahvia, tai kahvia ollenkaan”, Reinikainen kertoo.

Havainto toimi lähtölaukauksena Reinikaisen omalle uralle

2010-luvun alkupuolella Reinikainen alkoi ostaa isovanhempiensa naapuritilalta kahvia, ihan vain harrastusmielessä. Nykyään Reinikainen on lahtelaisen Kahiwa-kahvipaahtimon yrittäjä ja laatukahvin asiantuntija.

REINIKAINEN jakaa kahvin puheessaan kahteen erilaiseen tuotteeseen: maailmanmarkkinahintaiseen tukkukahviin, joka on tuttua kaikille suomalaisille, ja hintavampaan laatukahviin, jota tehdään huolella ja intohimolla.

Jälkimmäisen ominaisuuksista ja valmistuksesta on mahdollista puhua yhtä loputtomiin kuin viinien vastaavista.

”Kahvi on Suomessa aliarvostettu tuote. Sitä pidetään bulkkituotteena, eikä nähdä, miten hieno tuote se voi olla, jos se on laadukasta. Haluamme Kahiwassa edistää kahvikulttuuria, ja siihen kuuluu kahvitilojen ja viljelijöiden esiin nostaminen”, Reinikainen sanoo.

Kahiwan kahvit ovat tulossa tutuiksi myös pirkkalalaisille, sillä Pirkkalan Citymarkettiin avattu Pirkkalan paahtimo hankkii raakakahvin yhteistyössä Kahiwan kautta.

Paahtimoa pyörittää Citymarketin kauppias Petri Putila, johon Reinikainen tutustui Putilan toimiessa Lahden Citymarketin kauppiaana.

KAHIWALLA pyritään ostamaan kahvipavut suoraan viljelijöiltä tai korkeintaan parin välikäden kautta.

Viljelijän työllä onkin Reinikaisen mukaan iso merkitys siinä, miltä kahvi lopulta suomalaisen kahvinystävän suussa maistuu. Jokainen kahvilajike on omanlaisensa, kuten myös jokaisen viljelmän maaperä ja ilmanala. Viljelijöillä on käytössä erilaisia keinoja kahvipuun kasvattamiseen ja hoitamiseen.

Tärkeä on myös poimimisen vaihe. Kahvimarjat voivat kypsyä jopa samalla oksalla eri tahtiin, ja kahvin laadukkuutta nostaa, jos mukaan on kerätty vain kypsät marjat.

”Tätä ei luonnollisesti tehdä maailmanmarkkinahinnoitellun kahvin kohdalla, vaan tämä on yksi erottavimpia tekijöitä sen ja laatukahvin välillä”, Reinikainen sanoo.

Joonas Reinikainen pitää hyvänä, että kahvin hinnasta syntyy keskustelua.

SUOMALAISIA markettikahvin ystäviä ovat harmittaneet kahvin hurjasti nousseet hinnat. Raakakahvin hinta on suunnilleen tuplaantunut vuodessa.

Miten tämä ikävä ilmiö näkyy Kahiwassa?

”Korjaisin mielelläni ilmaisun ’ikävästä’ hinnannoususta ’toivottuun’ nousuun. Hintojen nousu ei tietenkään ole kivaa tietyille toimijoille, jotka pyrkivät myymään halpaa kahvia. Näen maailmanmarkkinahintojen nousun aina tervetulleena keskustelun paikkana. Siihen pääsee sanomaan, että on hyvä, kun viljelijät saavat parempaa korvausta työstään”, Reinikainen sanoo.

Reinikainen huomauttaa, että erikoiskahveissa raakakahvin hinta ei näy niin suoraan kuin ”bulkkipaahtimoissa”.

Hintojen nousun taustalla piilee myös viljelijöille kurjia asioita, kuten satoja tuhoavia sääilmiöitä. Reinikainen kertoo keskustelleensa viime vuoden lopulla erään verkostoonsa kuuluvan viljelijän kanssa Brasiliassa, jolta oli tuhoutunut iso osa sadosta pakkasten vuoksi.

ILMASTONMUUTOKSEN kiihtyminen lisää äärimmäisiä sääilmiöitä ja voi tehdä nykyisiä viljelyalueita kelvottomaksi kahvin viljelyyn tulevaisuudessa. Reinikainen uskoo, että kahvinviljely ei silti ole kokonaisuudessaan uhattuna.

”Viljelijät voivat joutua esimerkiksi siirtymään tutusta paikasta muualle, kun tietty viljelysala ei enää ole kelvollinen kahvinviljelyyn. Silloin voidaan siirtyä esimerkiksi paikkaan, joka on muuttunut viljelykelpoiseksi ilmastonmuutoksen kautta. Kahvitilat eivät välttämättä ole enää niin hyviä jossain, missä ne ovat ennen olleet, mutta samaan aikaan voi syntyä uusia hyviä viljelyalueita.”

Ilmastonmuutokseen voidaan yrittää mukautua myös jalostamalla sellaisia kahvilajikkeita, jotka selviävät paremmin esimerkiksi kuivuudesta. Reinikaisen mielestä pitkälle jalostetut lajikkeet eivät tosin pärjää maussa alkulajikkeille tai niitä lähellä oleville kahveille.