Pirkkalassa kukkaronnyörit aukesivat Ukrainalle – ”Jos tavallisia ukrainalaisia haluaa auttaa, eiköhän raha ole paras tapa”

Pirkkalalainen David sujautti rahaa Heli Niemisen pitelemään keräyslippaaseen. Davidin mielestä Ukrainan sodasta kärsiviä on tärkeää auttaa.

Kolikko toisensa perään kilahti keräyslippaaseen Pirkkalan Citymarketin käytävällä, kun lahjoitusten kerääjät olivat liikkeellä Ukrainan hyväksi perjantaina.

Lahjoittajien joukkoon kuului pirkkalalainen Annina Kaaja. Kaaja kertoo, että lahjoituksen tekeminen oli ollut hänellä mielessä jo jonkin aikaa ja että hän harkitsee lahjoittavansa rahaa vielä myöhemminkin.

”Suorat rahalahjoitukset ovat suomalaisille varmaan helpoin tapa auttaa ukrainalaisia, mutta siihen en osaa vastata, mikä tapa olisi kaikista tehokkain. Varmasti tehokasta on sekin, että Suomesta on viety busseilla tavaraa Ukrainaan tarvitseville”, Kaaja pohti.

Sotauutisten seuraamiseen Kaaja ei ole vielä väsynyt.

”Seuraan uutisia jonkin verran. Mieheni seuraa uutisointia todella tiiviisti, joten itse seuraan siinä samalla”, Kaaja sanoi.

Sen sijaan pelkällä etunimellä esittäytynyt pirkkalalainen David kertoi kokevansa uutistulvan jo raskaana.

”Seuraan uutisia hieman, mutta yritän olla katsomatta niitä liikaa”, hän kertoi englanniksi pudotettuaan rahaa Kirkon ulkomaanavun keräyslippaaseen.

Marja (vas.) ja Eija Virtasen lapsuudenkodissa puhuttiin usein sodasta, joten Ukrainan sota tuntuu tulevan lähelle.

PIRKKALALAISILLA on selvästi halua auttaa ukrainalaisia. Näin summasi kokemuksensa lippaan kanssa liikkeellä ollut Pirkkalan seurakunnan työntekijä Heli Nieminen.

”Keräys on lähtenyt liikkeelle hyvin, mutta se vaatii, että ottaa itse kontaktia ja tervehtii ihmisiä. Eräskin tervehtimäni ihminen käveli ohitseni, mutta meni pankkiautomaatille hakemaan rahaa ja tuli pian takaisin”, Nieminen kertoo.

Pirkkalalaiset siskokset Marja ja Eija Virtanen ovat seuranneet Ukraina-uutisointia vakavalla mielellä.

”Isämme, sotaveteraani, sanoi meille ollessamme pieniä, että ’te tytöt olette ensimmäinen sukupolvi, joka ei joudu kokemaan sotaa’. Nyt minusta tuntuu kuin sota olisi täällä meillä”, Marja Virtanen kertoi.

Hän tuntee ylpeyttä siitä, että suomalaiset ovat intoutuneet auttamaan ukrainalaisia esimerkiksi erilaisin rahankeräyksin.

”Totta kai Venäjälle asetetut pakotteet ovat tärkeitä, mutta jos tavallisia ukrainalaisia haluaa auttaa, eiköhän raha ole paras tapa”, Eija Virtanen pohti.

Ukrainalaisten hädän lisäksi siskoksia mietitytti myös Venäjän kansa ja yhteiskunta. Marja Virtasen mielestä olisi tärkeää saada venäläiset havahtumaan nykytilanteeseen ja haluamaan Venäjälle demokratiaa.

Eija Virtanen ei ole toiveikas tämän suhteen.

”Eivät he tajua. He elävät pimennossa.”

Veljekset Artturi (vas.) ja Aleksi Salmela seuraavat Ukraina-uutisointia säännöllisesti.

SYNKIN MIELIN uutisia ovat seuranneet myös pirkkalalaiset veljekset Artturi ja Aleksi Salmela.

Artturi Salmela pohti, että voisi itse osallistua auttamiseen esimerkiksi lahjoittamalla jotain hyödyllistä Kaupin vastaanottokeskukseen.

”Olisi hyvä, jos kaikki ihmiset voisivat auttaa ukrainalaisia jollakin tavalla”, Aleksi Salmela sanoi.

Aivan kaikki eivät innostu rahankeräyksistä. Tamperelaista, vain etunimellä esiintyvää Timoa arvelutti, paljonko lahjoitetusta rahasta lopulta päätyy autettaville.

”Järjestöt tekevät hyvää työtä, mutta itse en anna rahaa isoihin, kansainvälisiin keräyksiin. Ennemmin ostan vaikka junioriurheiluseuran lakritsilaatikoita suoraan marketin aulasta”, Timo sanoi.