Kunnan identiteetti on väistämättä murroksessa. Väljä maalaisympäristö muuttuu tiiviiksi kaupunkiseuduksi. Uusi identiteetti olkoon Pikku-Italia. Löytyyhän meiltä Toscanan lisäksi jo Pikku-Venetsiakin.
Mutta vertautuvatko uudisalueet Italian silmää hiveleviin pikkukyliin? Italiassa rakennettu ympäristö loistaa harmoniassa upean luonnon kanssa.
Pirkkalassa katse kääntyy pois kaikesta, jota tulisi vaalia: alati vähenevää lähiluontoa ja ainutlaatuista sijaintia Pyhäjärven kyljessä.
Pirkkalasta voi vielä saada yksimielisesti ihastuttavan, jos todella otamme mallia Italiasta. Tai vielä lähempää, Pereestä ja Pispalasta.
Valittu kehityssuunta rakentaa Pirkkalaa, joka repii uutta erilleen jo olemassa olevasta jakaen vahvasti kuntalaisten mielipiteitä.
Pirkkalasta voi vielä saada yksimielisesti ihastuttavan, jos todella otamme mallia Italiasta. Tai vielä lähempää, Pereestä ja Pispalasta.
Asetuin Pirkkalassa ensinnä Uusi-Pereen rivitaloalueelle. Sekin on rakennettu tiiviisti, mutta yhdenmukaisesti ja harmonisesti. Katse pääsi lepäämään takapihalta aukeavaan Nuolialanlaaksoon. Terassilta pilkotti Pyhäjärvi. Tilan tuntua tiiviisiin neliöihin loi kodin hulppea huonekorkeus. Pidän tällaista tiivistä rakentamista onnistuneena.
Nyt perheeni asuu Loukonlahdessa. Sekin on pian suurten muutosten edessä. Näen alueen tulevaisuuden mielelläni Italian, Pereen tai Pispalan kaltaisena. Soukonlahden toisintoa ei tänne tule toteuttaa.
Vetoankin vahvasti vielä rakentamattoman Pirkkalan puolesta: vaalitaan kunnan tunnusomaisia piirteitä. Rakennetaan harmoniassa ympäristön kanssa. Annetaan katseen levätä lähiluonnossa. Rakennetun ympäristön ei tarvitse huutaa huomiota puoleensa.
On selvää, että Soukonlahden rakennukset näin tekevät. Italian, Pereen tai Pispalan eivät.
Linda Litmanen
psykologi-psykoterapeutti
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Pirkkala
