– Niitä on tullut tehtyä paljon.
Yläkoulun jälkeen olikin luontevaa lähteä hankkimaan myös ammattia metsäalalta. Taipale suuntasi ammattikouluun metsäkoneenkuljettajan opintoihin.
Hän huomasi, että alan todellisuus iski opintojen alussa monelle opiskelutoverille vasten kasvoja.
– Iso kone on saattanut tuntua ajatuksen tasolla mukavalta: saa istuskella itsekseen koneessa ja kuunnella musiikkia. Kääntöpuolena työ on itsenäistä ja vaativaa.
Taipale kertoo, että metsäkoneen puikkoihin pääsyäkin täytyi koulussa malttaa tovi odottaa.
– Ensimmäinen vuosi harjoiteltiin sahojen käyttöä eli opeteltiin ensin kaatamaan se puu ennen kuin päästettiin hakkuukoneen puikkoihin. Se, että täytyi konkreettisesti lähteä metsään ja tehdä fyysisiä töitä, katkaisi monelta innostuksen.
Taipaleen mielestä opiskelijoiden vieminen sahoineen metsään oli äärimmäisen tärkeää ja opettavaista.
– Ehdottomasti sinne täytyy lähteä, jotta oikeasti näkee metsää eri perspektiiveistä ja tulee katseltua sitä yksityiskohtaisemmin, kun työtahti on hitaampi kuin koneella kaadellessa. Lisäksi tulee mietittyä tarkemmin valintoja, joita siellä taimikossa tai metsän puolella tekee. Samalla oppii lukemaan maastoakin.
– Koulusta sai hyvin valmiuksia kaikkien raskaiden koneiden huoltamiseen, korjaamiseen ja niiden parissa työskentelyyn.
Taipaleen työelämä vei mennessään jo viimeisenä opiskeluvuotena, jonka hän vietti metsäkoneessa harjoittelussa.
– Metsäalalla on tekeville töitä, ja kesken koulunkin revitään väkeä työelämään ja työssäoppimiseen. Jatkoin suoraan koulusta metsäkoneen puikkoihin, ja aika lailla reilun vuoden verran ajelin ajokonetta koulun jälkeen.
Hän arvostaa suuresti kokeneemmilta kuskeilta saamiaan oppeja. Ennen vuoronvaihtoa Taipale hyppäsi välillä kokeneemman vuoroparin kyytiin seuraamaan hänen työskentelyään. Juuri nämä hetket ovat tuoneet työelämän parhaat onnistumisen tunteet.
– Sen jälkeen tuntui aina, että omakin tekeminen otti ison harppauksen eteenpäin ja työ sujui ihan eri lailla kuin edellisenä päivänä. Metsäkoneella työskennellessä tulee helposti tehtyä turhia liikkeitä, joista ei itsenäisesti opi eroon, ja ne hidastavat yllättävän paljon työntekoa päivän mittaan.
– Tykkäsin koneella ajamisesta, ja olin ollut siihen tyytyväinen siinä kohtaa. Armeijan aikana aloin miettiä pidemmälle ja pohdin, olisiko mahdollista tehdä jotakin muutakin.
Seuraavat neljä vuotta vierähtivätkin Joensuun ammattikorkeakoulussa, jossa Taipale opiskeli metsätalousinsinööriksi.
Opinnot antoivat lisää syvyyttä ja laajensivat ymmärrystä metsäalasta.
– Metsäkonekoulun jälkeen perustaso oli hyvin jo tiedossa. Ammattikorkeakoulussa tuli paljon uutta teoriapuolen asiaa, jota en vielä aikaisemmin osannut ajatella. Siihen puoleen sai uutta näkökantaa.
Kesäisin harjoittelut antoivat mahdollisuuden kokeilla eri tehtäviä: ensimmäinen kesä kului risuja ajaessa, toisena kesänä Taipale pääsi toimihenkilöpuolelle metsänhoitoyhdistyksessä.
Kolmantena kesänä hän toimi Metsäteholla projektitutkijana ja keräsi maastoaineistoa opinnäytetyöhönsä, jossa tutki hakkuupään sijaintitiedon tarkkuutta.
Valmistumisen jälkeen työpaikka löytyi nopeasti, ja Taipale työskenteli UPM:n metsäasiakasvastaavana parillakin paikkakunnalla. Nyt hän tekee metsäasiantuntijan työtä Kumeko Groupilla.
– Nykyiseen työhöni kuuluvat puun ostaminen ja metsäpalveluiden myynti metsänomistajille sekä työmaiden suunnittelu ja ohjaus siihen asti, että ostetut puut ovat varastopaikalla odottamassa kaukokuljetusta tai haketusta, Taipale kiteyttää ja jatkaa:
– Tällä koulutuksella on mahdollista hakeutua monenlaisiin työtehtäviin. Koulusta on saanut mahdollisuudet suuntautua aika laajasti esimerkiksi juuri puunhankintaan, metsien suunnitteluun, paikkatietopuolelle tai tutkivampaankin puoleen.
Tämä olikin yksi syy, miksi Taipale innostui kouluun lähtemään.
– En tiennyt ehkä suoraan mitään tiettyä pestiä, mitä haluaisin isona tehdä.
– Olen ollut puunostajana lähes kolme vuotta, ja edelleen tulee vastaan uusia asioita. Haen koko ajan lisää osaamista ja varmuutta työhön.
Tulevaisuudessa ei ole mahdoton ajatus lähteä kehittämään itseään vielä johonkin uuteenkin metsäalalla. Kouluista ja sittemmin työelämästä saatu pohja antaa hyvät mahdollisuudet tälle.
– Metsäalalla työskennellessä pääsee vaikuttamaan siihen, miten metsiä hoidetaan ja hakataan. Lisäksi pystyy tosi laajasti valitsemaan, paljonko haluaa olla tietokoneen ääressä tekemässä toimistotyötä ja paljonko haluaa kulkea metsässä. Työtehtävien välillä on tällaisiakin eroja.
Taipale muistuttaa myös, että Suomen pinta-alasta lähes 80 prosenttia on metsää.
– Metsäalan ihmisille on varmasti tarvetta myös tulevaisuudessa, ja työpaikkoja löytyy asuinpaikasta riippumatta aina läheltä.
