MITÄ yhteistä on japanilaisella kamppailulajilla judolla ja suomen kielen äänteiden tutkimuksella? Ainakin Joonas Vakkilainen, judoka, pirkkalalaisen judoseura Shinrain puheenjohtaja ja kielitieteiden väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.
Todisteena Vakkilaisen judotaidoista on vyötäröä kiertävä musta vyö. Sen hän pujotti ylleen hieman yli viisi vuotta sitten.
Lajista riippumatta musta vyö nauttii myyttistä mainetta. Judossa se tarkoittaa mustavöisten yhdistyksen Dan-Kollegion mukaan sitä, että mustan vyön judoka toimii lajin ja sen periaatteiden opettajana, puolustajana ja edustajana. Käytännössä vaaditaan kaikkien lajitekniikoiden vahvaa hallintaa.
34-vuotias Vakkilainen on harrastanut judoa yläasteikäisestä asti. Useisiin eri asteisiin eli daneihin jaettu musta vyö oli hänelle pitkän harjoittelun tulos. Ensimmäisen asteen daniin valmistautuminen alkoi noin vuotta ennen koepäivää.
Koetilannetta valvoo ja arvioi vyökoekomissio. Suoritustilaisuutta hän kuvailee “paineistetuksi”.
“Pystyin näyttämään kaiken, mitä minulta kysyttiin. Ei tullut mitään unohduksia tai ongelmia. Se oli kiva tunne, kun lopuksi ilmoitettiin, ketkä kaikki ovat päässeet kokeen läpi”, Vakkilainen kertoo.
“Yksi tavoite oli saavutettu. Ei aleta löysäilemään, mutta voi hengähtää. Ei tarvitse ajatella, että näin monta päivää vyökokeeseen ja vielä tämän verran pitäisi ehtiä treenata.”
JUDON ohella Joonas Vakkilaisen elämässä on kulkenut nuoresta pitäen harrastaneisuus kieliä kohtaan. Ala-asteella Vakkilainen opiskeli pitkää saksaa ja lukioikäisenä “venäjästä kaikki kurssit ja pikkuisen ranskaa”.
“Vapaa-aikana aloitin opiskelemaan japania jo kahdentoista vanhana. Myös kiinaa on tullut opiskeltua, ja noin kymmenkunta kieltä osaan jollakin tasolla. Toisia pystyy puhumaan paremmin, toisia vähän välttelee, mutta kuitenkin jollakin tasolla osaa”, Vakkilainen kuvailee.
Monista koululaisista poiketen Vakkilainen nautti myös kielten kotitehtävistä. Ne sytyttivät kipinän fonetiikkaan eli puhutun kielen, esimerkiksi äänteiden ja ääntämyksen, tutkimukseen.
“Kun kielistä oli läksyjä, niin tekstikappaletta piti lukea ääneen. Se oli mielestäni kivaa. Opin kuulemaan äänteiden eroja: nauhalla se sanoin noin ja yritin jäljitellä sitä. Sitä minä olen tykännyt tehdä ja se on vetänyt minut fonetiikan pariin.”
Fonetiikasta Vakkilainen innostui lopulta niin paljon, että päätyi tekemään alan väitöskirjaa. Siinä sukelletaan syvälle suullisen suomen syövereihin.
“Työotsikko on Suomen kvantiteetin rajat. Kvantiteetti tarkoittaa fonetiikassa äänteiden kestoa – esimerkiksi sanoissa tuli ja tuuli äänteen pituus vaikuttaa merkitykseen”, hän selventää.
VASTAPAINOA Vakkilaisen väitöskirjauurastukselle tuo dojo eli judosali. Pirkkalassa laji vaikuttaa Shinrain voimin voivan hyvin, mutta toisinkin on ollut. Tatamitaiturin ensimmäisen judoseuran toiminta hiipui hiljalleen pois.
“Minä ja eräs toinen kävimme siellä enää kaksistaan”, hän kertoo.
Kohta kahdenkymmenen vuoden ikäisellä Shinrailla tällainen loppu ei ole näköpiirissä. Seuralla on noin 80 jäsentä, ja judoa harrastetaan neljässä ryhmässä. Japanilaisen perinnelajin suosiota nakertaa kuitenkin uudempien kamppailulajien menestys.
“Viime vuosina on vähän laskeva trendi perinteisillä kamppailulajeilla. MMA [vapaaottelu] ja BJJ [brasilialainen jujutsu] vetävät ehkä enemmän väkeä, ja judon sekä aikidon kaltaiset lajit ovat olleet laskusuhdanteessa. Meillekin mahtuu harjoittelijoita kaikkiin ikäryhmiin. Ympäri vuoden voi liittyä mukaan”, Vakkilainen kannustaa.
Toisin kuin esimerkiksi MMA:ssa, judossa ei ole kyse pelkästään kamppailusta ja kilpailemisesta. 150 vuotta vanhassa lajissa painotetaan esimerkiksi fyysistä ja henkistä kasvua. Toisaalta se on myös laji, jossa kilpailemiseen monet suhtautuvat vakavasti.
Kamppailulajien itsepuolustukselliseen puoleen liittyy harhaluulo, joka koskee myös judoa. Vakkilaisen mukaan lajeja arvotetaan usein sen perusteella, miten niiden liikkeet toimisivat kuvitteellisessa tappelussa esimerkiksi nakkikioskilla.
Judotatami on kuitenkin eri asia kuin öinen grillijono. Siellä on käytössä säännöt, eivätkä judoharjoitukset tähtää pelkästään itsepuolustuksen kehittämiseen – joskin monista judossa opituista asioista voi olla hyötyä myös itsepuolustuksessa.
“Budolajeja, judoa, kendoa ja aikidoa, ei harjoitella siksi, että voitaisiin heitellä ihmisiä nakkikoskilla, vaan sen takia, että kehitämme itseämme fyysisesti ja psyykkisesti”, Vakkilainen linjaa.
MIELIKUVATASOLLA judosali on kaukana tutkijakammiosta. Joonas Vakkilainen mielestä elämäntapaharrastuksesta on silti voinut ammentaa jotakin yliopistomaailmaan.
Mattopainin harjoittelussa saatetaan olla puristuksessa ison miehen alla. Happi ei kulje, ja kaulassa tuntuu kuristus. Arjessa tukalalta kuulostava tapahtuu salilla kontrolloidussa ympäristössä.
“Se opettaa paineenhallintaa”, hän kertoo.
“Yleensäkin kamppailu-urheilu lapsille sääntöjen mukaan toimimista. Kun harjoitellaan tekniikoita, on tärkeää, että kaikki noudattavat ohjeita ja ovat valppaina. Aikuisille judo opettaa kurinalaisuutta ja itsensä hallitsemista. Mielestäni se auttaa muutenkin elämässä.”
Juttua muokattu 20.2.2025 kello 10.55. Korjattu faktalaatikkoon tieto Vakkilaisen syntymäpaikasta. Vakkilainen on syntynyt Tampereella, ei Pirkkalassa, kuten jutussa aikaisemmin virheellisesti luki.
