Sisällä Romeo, 7, ja Robin, 5, vilkuilevat kaipaavasti saliin kahvion ikkunoista mutta jaksavat isän pyynnöstä poseerata vielä hetken kameralle. Sitten perheen matka jatkuu katsomoon, kuten niin monena viikonloppuna tätä ennen.
Tällaista on Mentuloiden perheen elämä: kovaa kiirettä, runsaasti penkkiurheilua ja ennen kaikkea mahdollisimman paljon yhteistä aikaa perheen kanssa.
Kiireinen arki ei tarkoita huonoa arkea, päinvastoin. Isyys on tuonut Mentulan elämään jotakin, mitä kehonrakennuksen SM-mitalit, kuntosaliyrittäjyys ja takavuosien monet tv-esiintymiset eivät.
”Totta kai siinä vaiheessa, kun vaimon kanssa ruvettiin seurustelemaan ja homma meni niin sanotusti vakavalle tasolle, mentiin kihloihin ja naimisiin, niin kyllähän silloin tuli ajatus, että olisihan se mahtava asia”, Mentula sanoo.
Jari ja Maruzella ”Maru” Mentula viettivät häitään Kreikassa kesällä 2016. Nykyään Pirkkalan Partolassa asuvaan perheeseen kuuluvat yhteiset pojat ja Marun 19-vuotias tytär.
Lasten syntymä oli Jari Mentulalle järisyttävä kokemus.
”Suosittelen, että jokainen mies pääsisi kokemaan sen. Se on jotakin, mitä ei voi sanoin kuvailla. Siinä tapahtuu niin paljon nopeassa hetkessä, ja kaikki kulminoituu, kun ötökkä on sieltä pihalla ja se on tässä ja kohta se on sinun paitasi alla. Ne ovat upeita ja koskettavia hetkiä. Monet asiat elämän aikana unohtuvat, mutta ne eivät.”
Lasten syntymän myötä Mentulan elämään tuli paitsi valtavasti iloa ja rakkautta, myös vastuuta.
”Totta kai parisuhteessakin on vastuita ja toisen huolia kannetaan tietyllä tapaa, mutta kyllä se todellinen vastuu tulee, kun huomaat, että tässä on puolimetrinen mötikkä ja siitä pidetään huolta. Ja se huolen pitäminen ei lopu siihen, kun se kasvaa metriseksi, tai puolitoistametriseksi, tai kaksimetriseksi. Ne ovat aina minun poikiani, olivat ne kuinka isoja tai vanhoja tahansa”, Mentula kuvailee.
”Olisi pitänyt olla enemmän läsnä, eikä katsoa vaimon lähettämistä videoista ensiaskelia sun muuta”, Mentula sanoo.
Nyt sellainen on Mentulan mukaan historiaa. Tänä päivänä hän pyrkii touhuamaan poikiensa kanssa mahdollisimman paljon. Tärkeitä yhteisiä juttuja ovat liikunta ja urheilun seuraaminen.
”Nokia-areenalla käydään katsomassa Ilveksen pelejä ja kesällä katsotaan Ilvestä Tammelassa. Ne on meidän juttuja, joihin ei oteta muita mukaan. Väitän, että vielä viime talvena pojille kohokohtia olivat erätauot, kun haettiin pikkupurtavaa, mutta koko ajan heitä alkaa kiinnostaa enemmän itse peli. Iskää tietysti kiinnostaa ihan hemmetisti, että saa katsella urheilua, ja vielä kahden tärkeän ihmisen kanssa. Jätkät on aina hanakasti lähdössä messiin.”
Pojat pelaavat myös itse jalkapalloa, Romeo PJK:ssa ja Robin Ilveksessä. Mentula haluaa olla poikien harrastuksissa tiiviisti mukana katsojana ja auttajana. Niinpä hänen oli helppo suostua, kun hänet kutsuttiin mukaan Romeon P7-joukkueen valmennustiimiin.
Miltähän Romeosta tuntuu, kun isä häärää valmentajana?
”Siinä on varmaan hyvät ja huonot puolensa. Välillä hän sanoo, että isi oo nyt hiljaa. Ja joskus, jos isi on reissussa tai ei muuten pääse paikalle, hän kysyy, tulenko mukaan treeneihin tai eksä tuu valmentamaan.”
”Jos tässä sanoisin, että meillä on lasten kanssa aina yhtä riemuvoittoa, niin jokainen, joka omistaa lapsia, tietää, että nyt tuo puhuu paskaa.”
Jari ”Bull” Mentula
”Aina ei tarvitse tehdä reissua Nokia-areenalle tai Tammelan stadionille, vaan voidaan tehdä palapelejä tai muita pieniä asioita, jotka ovat ihan mahtavia. Aikuinen helposti miettii vapaapäivälle, että mitä tänään tehdään, ja helposti rakentaa siihen jotain isoa. Lapsen kanssa sen ei tarvitse olla sellaista.”
Arjen arvon huomaa, kun lapsista on hetken aikaa erossa. Työmatkoilla ensimmäinen yö yksin hotellissa on rentouttava, mutta jo toisena yönä lapsia alkaa kaivata.
”Tai kun kesällä vaimo oli poikien kanssa mökillä, niin kotona oli kivan rauhallista yksi tai kaksi päivää. Mutta sen jälkeen alkaa tuntua, että koti ei ole koti, kun siellä ei ole säpinää ja poikien aiheuttamaa epäjärjestelmällisyyttä.”
”No, totta kai jos tässä sanoisin, että meillä on lasten kanssa aina yhtä riemuvoittoa, niin jokainen, joka omistaa lapsia, tietää, että nyt tuo puhuu paskaa. Enemmänkin on sitä, että välillä tulee huonoja päiviä ja vaikeita tilanteita, riitoja ja kaikkea. Mutta kun pojat tulevat halaamaan, antavat suukon ja pyytävät anteeksi, jos ovat tehneet tai sanoneet jotakin, se on vähän kuin reset-nappula, ja kaikki unohtuu heti.”
Konkreettiseksi haasteekseen Mentula nimeää huomion jakamisen tasaisesti molempien lasten välillä. Hän myös ennakoi, että ”isi saa olla kovilla” joskus tulevaisuudessa, kun energiset pojat pääsevät teini-ikään.
”Minulla on itselläni ihan huikea isä. Sieltähän se roolimalli on otettu tietyllä tapaa. Kyllä minä väitän, että kun äiti saa ensimmäisen lapsen, hänellä äidinvaistot heräävät ja asiat tulevat sieltä itsestään. Totta kai jokainen isä välillä miettii, millainen isä haluaa olla, ja ratkaisujaan miettii, että oliko jokin hyvä ratkaisu. Mutta väitän, että ne tulevat hyvin paljon jostain tuolta luonnostaan.”
Isänpäivää Mentula aikoo viettää oman isänsä kanssa, mahdollisesti lounaan merkeissä.
”Kuitenkin isänä olemisessa on parasta se, että isänpäivä on hyvä mutta vuodessa jää 364 päivää olla isänä muutenkin”, Mentula sanoo.
