“ELINA, susta tulisi hyvä pappi.”
Pirkkalan seurakunnan uusi seurakuntapastori Elina Veima kävi lukiota, kun hänen paras ystävänsä totesi hänelle yllättäen näin bussissa matkalla koulusta, Tampereen Klassillisesta lukiosta, kotiin Ylöjärvelle.
“Ensimmäinen reaktioni oli, että ei. Mutta kun olin pyöritellyt asiaa mielessäni muutaman kuukauden, niin koin Jumalan kutsuvan minua papin työhön.”
Pari vuotta aikaisemmin Veima oli tullut uskoon rippikoulussa, minkä jälkeen hän oli käynyt isoskoulutuksen ja toiminut isosena nuoremmille rippikouluikäluokille.
“Ylioppilaaksi tultuani sitten hain ja pääsin teologiseen tiedekuntaan. Opinnot etenivät helposti ja suoritin teologian maisterin viiden vuoden opinnot neljässä vuodessa.”
Ensimmäisen papinvirkansa ja pappisvihkimyksen Veima sai Turun tuomiokirkosta.
“Työskentelin Turussa seurakuntapastorina yhden vuoden. Papin työ vastasi odotuksiani.”
“Se täytyy sanoa näin seitsemän vuotta pappisvihkimyksen jälkeen, että juuri työ on opettanut minua tässä tehtävässä kaikkein eniten. Yliopistomaailmasta en saanut kovin paljoa eväitä käytännön työhön.
Jos kirkko haluaa lisää jäseniä, sen on löydettävä tavat sanoittaa kirkon sanomaa niin, että ihmiset tuntevat siinä merkityksellisyyttä
Turusta Elina Veima siirtyi seurakuntapastoriksi Sastamalan seurakuntaan, jossa hän työskenteli viiden vuoden ajan niin nuorten parissa kuin myöhemmin lapsi- ja perhetyössä. Äitiyslomalle ja perhevapaalle hän jäi reilu vuosi sitten.
“Viimeiset vuodet kävin töissä Sastamalassa Pirkkalasta käsin. Muutimme Kurikkaan 3,5 vuotta sitten. Mieheni työskentelee nuorisotyönohjaajana Sääksmäen seurakunnassa ja ajattelimme, että Pirkkalasta meillä molemmilla on suunnilleen yhtä pitkä matka töihin.”
VAIKKA Pirkkalassa asuukin, Elina Veimalla ei ole aiempaa kokemusta Pirkkalan seurakunnan toiminnasta lukuunottamatta muskaria, jossa hän on käynyt lapsensa kanssa.
“Sen olin ymmärtänyt ja kuullut, että täällä on hyvä työyhteisö ja että täällä saa tehdä monipuolista työtä.”
Pirkkalan seurakunnan menestyksellisestä nuorisotyöstä hän oli myös tietoinen.
“Tiesin, että se on valtakunnallisestikin ainutlaatuista ja kerää mukaan paljon nuoria. Mutta kun kävin vasta Kirkkoveräjän seurakuntatalolla nuortenillassa, näin, että nuoria oli todella PALJON.”
Suomen ev.lut. kirkosta erotaan tiivistyvään tahtiin. Elina Veima arvelee, että tätä ilmiötä ei ole helppoa pysäyttää.
“Tämän päivän ihminen ei halua kuulua mihinkään vain sen tähden, että siihen on aina kuuluttu. Jos kirkko haluaa lisää jäseniä, sen on löydettävä tavat sanoittaa kirkon sanomaa niin, että ihmiset tuntevat siinä merkityksellisyyttä.”
Rippikoulun merkitystä Veima pitää suurena. Se tavoittaa edelleen merkittävän joukon nuoria, joista kaikki eivät ole kuulleet kotona aiheesta mitään.
Veima nostaa esiin nuorten itsensä merkityksen seurakunnan nuorisotyölle.
“Nuoret tuovat nuoria yhteen. Seurakunnan työntekijät eivät pysty tähän yksinään, jatkuvuuden tae ovat aktiiviset nuoret.”
“Rippikoulun ja isoisuuden jälkeen on tärkeää, että nuoret aikuiset saadaan pidettyä toiminnassa. He voivat välittää kristinuskoa eteenpäin omissa perheissään ja omille lapsilleen, mutta tuohon kristilliseen kasvatukseen täytyisi antaa välineitä.”
“Seurakunnassa taas heille voidaan antaa enemmän vastuuta ja mielekkäitä tehtäviä, joissa toimia.”
JOTKUT pirkkalalaiset saattavat miettiä Elina Veiman nähdessään, että he ovat tavanneet hänet aiemmin jossakin.
“Voin olla heille tuttu lentopallokentän laidalta. Olen tällä kaudella B- ja C–ikäluokan tyttöjen lentopallovalmentajana Ylöjärven Pallossa, Ypassa, viime kaudella valmensin C- ja D-ikäisiä. Olemme käyneet Pirkkalassakin turnauksissa C-tyttöjen kanssa.”
Veima itse aloitti lentopallon pelaamisen seitsemänvuotiaana. Hän nauraa, että hänestä ei tullut hyvää lentopalloilijaa, mutta tuli hyvä lentopallovalmentaja. Ypassa hän on valmentanut tyttöjen joukkueita jo 15 vuoden ajan, myös Turussa ja Sastamalassa työskennellessään.
“Menestystäkin on tullut. Viime kaudella C-tyttöjemme joukkue oli 150 joukkueen SM-sarjassa 10., ja D-tytöt saavuttivat aluesarjassa hopeaa. Lisäksi yksi valmennettavani on päässyt nuorten maajoukkueeseen omassa ikäluokassaan.”
TULEVANA jouluna Elina Veimalla on työvuoro jouluaattona, mutta sen jälkeen edessä on vapaapäiviä ja perhejoulu.
“Vietämme jouluja vuoropäivinä oman lapsuudenperheeni luona Ylöjärvellä ja Tampereella mieheni lapsuudenperheen kanssa. Tänä vuonna olemme aaton mieheni veljen luona Tampereella, jonne tulevat myös miehen äiti, mummo ja sisarukset perheineen. Joulupäivänä menemme Ylöjärvelle.”
Entä mitä Elina Veima haluaa näin joulun alla sanoa maailman nykymenosta huolestuneille tai ahdistuneille?
“Seimessä makaava vauva tuo toivon. Jeesuksen syntyminen maailmaan on osoitus siitä, että Jumala rakastaa ihmisiä. Vaikka elämän haasteiden ja vaikeuksien keskellä ei siltä aina tunnukaan, niin silti voi luottaa siihen, että Jumala kääntää asiat lopulta hyvin.”
