EUROOPPALAISEEN kulttuuriimme on vahvasti liitetty kristilliset perinteet ja arvot. Tällä hetkellä joissain suomalaiskouluissa tilanne on kestämätön, kun kristillisiä elementtejä on karsittu pois jopa varmuuden vuoksi sellaisten vanhempien vaatimuksesta, jotka eivät syystä tai toisesta näitä kristillisiä vaikutteita kouluihimme halua.
Päiväkodeissa olen kohdannut tilanteita, joissa kristilliset perinteet loistavat poissaolollaan esimerkiksi joulujuhlasta, jossa jouluista tunnelmaa kohotetaan tonttulauluja laulamalla. Voitaisiinko karsimisen sijaan pikemminkin rohkaista kouluja ja päiväkoteja panostamaan suomalaisen kristillisen kulttuuriperinnön vaalimiseen myös jatkossakin?
Opetushallituksen ohjeistus ja perustuslakivaliokunnan linjaukset toteavat yksiselitteisesti, että esimerkiksi Suvivirsi tai hengellinen joululaulu ei tee tapahtumasta uskonnollista tilaisuutta. Ne kuuluvat yleissivistykseen ja ovat suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista.
Liian usein unohtuu myös se, että uskonnonvapauslaki käsittää myös positiivisen uskonnonvapauden: kukaan ei ole velvollinen osallistumaan vastoin vakaumustaan, mutta toisaalta tulee olla mahdollisuus myös kristillisten perinteiden kunnioittamiseen kouluissa.
On mielestäni kohtuutonta, että samaan aikaan kun kristillisiä sisältöjä karsitaan, annetaan entistä useammin muiden vakaumusten tai uususkonnollisuutta edustavien perinteiden ja tapahtumien, kuten halloweenin, näkyä koulujen arjessa. Koulujen ja päiväkotien tulisi jatkossakin tarjota oppilaille mahdollisuus oppia ja kokea suomalaisen kulttuurin monimuotoisuutta, johon kristilliset perinteet kuuluvat erottamattomana osana.
Positiivinen uskonnonvapaus ei tarkoita uskonnollisen sisällön kätkemistä, vaan sen mahdollistamista osana kulttuurikasvatusta. Tämä edistää, sekä oppilaiden kulttuurista yleissivistystä, että aidon moniarvoisuuden ilmapiiriä kouluissamme.
Elina Pasanen
kolmen koululaisen äiti
