PIRKKALAN Heikkilässä sijaitsevan omakotitalon pihalla käy vilske. Varhaiskasvatuksen perhepäivähoitajan Sari Jaakkolan suurelle tontille on kerääntynyt useita alle kouluikäisiä lapsia hoitajineen.
Meneillään on perhepäivähoitajien talvitapahtuma. Seurakunnan lastenohjaajat ovat saapuneet laulattamaan lapsia itse tehdyillä soittimilla säestäen.
Lauluhetken jälkeen lapset suuntaavat pihamaata kiertävälle aistiseikkailuradalle, jossa riittää koettavaa. Radan on järjestänyt Pienten askelten polkuja -liikuntahankkeen koordinaattori Elina Vuoristo.
Osa hoitajista alkaa valmistella yhteistä eväshetkeä. Tarvikkeita kipaistaan hakemaan Jaakkolan keittiöstä.
Kiireetön kotiympäristö on monille vanhemmille mieluinen vaihtoehto lapsen hoitopaikaksi. Sionkylässä asuvan Juulia Vähäsen 2- ja 3-vuotiaille perhepäivähoito oli selvä valinta.
”Tämä tuntuu pienelle lapselle luontevalta hoitomuodolta. Esikoiseni Aarne on luonteeltaan arka, eikä hän mielellään tuo itseään esiin kovin isossa porukassa. On hienoa nähdä, että Sarin (Jaakkola) luona hän uskaltaa olla rennommin.”
Jaakkola toivoo, että perheillä on mahdollisuus valintaan jatkossakin. Uhkana on, että jäljelle jäävät vain isommat ryhmät.
”Yhdelle lapselle sopivat nämä pienemmät ympyrät ja toiselle suuremmat. Valitettavan usein päiväkoti ja perhepäivähoito asetetaan kilpailuasemaan keskenään. Tämä ei ole tarkoitus, vaan molempien palveluiden tulee olla tarjolla.”
TAPAAMISTA värittää huoli perhepäivähoidon tulevaisuudesta.
Perhepäivähoitajien määrä on laskenut valtakunnallisesti vuosikymmenien ajan. Pirkkalassa alamäki on ollut tasaista paria yksittäistä vuotta lukuun ottamatta.
2000-luvun alussa kunnan palkkalistoilla oli lähes 70 hoitajaa.
Tänä päivänä töissä on kuusi kunnallista perhepäivähoitajaa. Yrittäjinä toimivia yksityisiä perhepäivähoitajia on vielä vähemmän.
”Pelkään, että kohta meitä ei enää ole. Uusia perhepäivähoitajia ei ole tullut kymmeneen vuoteen”, 20 vuotta hoitajana työskennellyt Jaakkola sanoo.
”Työtä ei tunneta enää niin hyvin, että varhaiskasvatusalasta kiinnostuneet osaisivat ajatella tätä yhtenä vaihtoehtona.”
”Aikaisemmin järjestettiin rekrytointitilaisuuksia, joissa hoitajaehdokkaat saivat kysellä meiltä alasta. Ehkä tietoa tarvitaan edelleen lisää.”
Jaakkolan mukaan myös palkassa on tarkistamisen varaa.
”Muutama vuosi sitten Pirkkala oli edelläkävijä perhepäivähoitajien palkassa. Sittemmin muu Suomi kuroi eron umpeen.”
Työehtoja on parantanut vuonna 2020 voimaan tullut uusi työaikalaki, johon Jaakkola on tyytyväinen.
Laki toi mukanaan muun muassa määritelmän siitä, että kaikki työnantajan käytettävissä oleva aika luetaan työajaksi. Näin on myös siinä tapauksessa, että lapsi tuodaan hoitoon sovittua myöhemmin.
KUNNAN varhaiskasvatuksen suunnittelija Terhi Niemenmaa tuntee perhepäivähoidon haasteet, mutta ei usko ammattikunnan kuolemaan.
”Ajan hengessä pysyminen vaatii toki jatkuvaa kehittämistä. Uskon perhepäivähoidon kuitenkin säilyvän niin kauan kuin kysyntää riittää. Toimintamuotona tämä on pienelle lapselle ihanteellinen. Päiväkotiin voidaan siirtyä esimerkiksi lähempänä esikouluikää niin halutessa.”
Hoitajakadolle hän löytää monia mahdollisia syitä. Yksi liittyy alan kasvaneisiin vaatimuksiin ylipäätään.
”Pedagogiikka täytyy ottaa vahvasti huomioon kaikessa toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa lasten kehitystä ja oppimista tuetaan tavoitteellisesti.”
Vaikutusta voi olla myös sillä, että työtä tehdään omassa kodissa.
”Työ heijastuu silloin omaan asumiseen ja perheeseen. Ihmiset eivät välttämättä halua antaa omaa kotiaan muiden käyttöön.”
Enimmillään alle kouluikäisiä hoitolapsia saa olla neljä. Ryhmässä voi olla mukana myös hoitajan oma lapsi, joka vie tällöin yhden hoitopaikan.
Jaakkolan kodissa hoitolapsia on kahdeksan, sillä hän työskentelee yhdessä kollegansa Marika Jarskeen kanssa. Kunnan mahdollistama parityöskentely on molempien mieleen.
JAAKKOLAN on pitänyt alalla kutsumus ja työn hyvät puolet, joita riittää listaksi asti.
”Perheisiin on ihanan läheiset välit. Oman varhaiskasvatusryhmän lapset oppii tuntemaan hyvin ja heidän asioihinsa pystyy perehtymään. Jokainen lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi toiveineen.”
”Kotiympäristössä on myös mahdollista tarpeen mukaan joustaa esimerkiksi ruoka-ajoissa. On vapautta, vaikka työtä ohjaavatkin samat periaatteet kuin päiväkodeissa.”
Vakituisella hoitajalla on merkitystä sekä lapsille että vanhemmille.
”Sen huomaa esimerkiksi siitä, että lapset haluavat kertoa ensimmäiseksi Sarille, kun ovat oppineet jotain uutta”, Vähänen kertoo.
”Kuopukseni Martta on ollut helppo jättää hoitoon vuoden ikäisenä juuri siksi, että Sarilla on aina syliä tarjolla.”
Vähänen kokee tutun ammattikasvattajan tukevan myös vanhemmuudessa.
”Sitä uskaltaa olla oma itsensä eikä tarvitse jännittää, mitä minusta ajatellaan, jos takana on huonosti nukuttu yö. Voin myös kysyä apua tai näkemystä johonkin ovella vaikka päivittäin.”
