MINULLE on jäänyt mieleen, kun luin noin vuosi sitten teologi, pappi Anni Pesosen kirjan Credo, miten hän pohti Jumalaa. Kirjailijan oma isäsuhde ei ollut ollut aivan helppo, joten puhuessaan Jumalasta tai rukoillessaan vaikkapa Isä meidän -rukousta tuntui hänestä vaikealta rukoilla käyttäen juuri isä-sanaa. Niinpä, kekseliäs kun oli, hän oli antanut itselleen luvan korvata sanan toisella sanalla.
Isänpäivä on tänään sunnuntaina ja isiä on kyllä syytä juhlia. Vaikka elämä on toisinaan säröillä eivätkä suhteet vanhempiin, niin äiteihin kuin isiinkään, aina ole helppoja, kiitollisuutta voi tuntea siitä, että vanhemmiltaan on saanut elämän. Useimmille vanhemmat ovat olleet kuitenkin riittävän turvallisia ja suhteet hyvällä tavalla vastavuoroisia. Onpa miten vain, Jumalaa on aina oikeus lähestyä, ihmisten antamista nimistä huolimatta.
Rippikoululaisten kanssa pohdimme joka vuosi rippikoulussa sitä, millainen Jumala oikein on. Ihminenhän kykenee antamaan hänelle tietysti vain sellaisia nimiä ja kuvauksia, mitä itse voi jotenkin käsittää. Siksi myös isä-sana kuuluu joukkoon, yhtä lailla kuin herra tai kaikkivaltias, jotka taas viittaavat kuninkaisiin ja hallitsijoihin. Isä-sana viittaa joka tapauksessa niin Isä meidän -rukouksessa kuin Jeesuksen muissakin opetuksissa turvalliseen suhteeseen. Se viittaa ennen kaikkea lähestyttävyyteen, luotettavuuteen ja turvaan. Jeesuksen opetuksissa voimakkaimmin puhutteleekin tällä hetkellä minua itseä se, että Jumala on ennen kaikkea Jeesukselle ja siten meille muillekin mahdollisuus suhteeseen, rakastavaan suhteeseen.
Näiden pohdintojen myötä toivotan sinulle oikein hyvää isänpäivää, oletpa sitten isä tai lapsi!
